*

Kulttuurikritiikkiä - Arhi Kuittinen Kulttuurikritiikkiä - suomettumisen pitkä varjo pelokkaiden maassa

Vihreät-puolueen suhde valtionkirkkoon on muuttunut radikaalisti

  • Vihreät-puolueen suhde valtionkirkkoon on muuttunut radikaalisti

Vihreiden oikeistolainen kokoomuslaistuminen  etenee oleellisissa profiilikysymyksissä. Mielenkiintoista.

 
 Eutanasia-kanta on pikkuasia tämän rinnalla poliittisessa profiloitumisessa uskonnolliseen konservatismiin ja valtaoppiin oikeiston perinnerintamassa.


Valtionkirkko on outo kuninkaan valtaopin  näkemys, jonka mukaan yliluonnollisten asioiden virasto ja käsittämättömän ison budjetin valtakunnallinen kirkkomuseo on oltava valtion tukena mm. sotilaspappeina ja siten myös valtio valvomassa yliluonnollisten asioiden asiantuntijaa kirkkoa lailla - eli yhteiskuntasopimukseemme kuuluu yhä valtion omat uskonnot virallisissa asemissa (mm. poliisitalojen siunaukset ja valtiopäiväjumis).

Fasistiseen yhteiskuntanäkemykseenhän demokratian torjumiseksi kuuluu aina valtionkirkko ja tuonpuoleisen byrokraattinen hallinta suurimman Auktoriteetin "arvovallan" kanavoimiseksi valtiolle - tämä mekanismi on säilynyt perintönä aina sotilaallisen Rooman valtiouskonnoista ja sotaa siunaavista sodanjumalista saakka.


Valtionkirkon arvovaltaa ja valtaa tukevan kirkkolain
myötä kirkon papeilla on mm. kirkkolain mukaan yhä lupa vaijeta lastensuojelulain ja virkamieslain vastaisesti lapsen ilmoittamasta raiskauksesta papille rippilain takia.

Ottavatko nyt vihreät myös kirkon suojelemien lestadiolaistenkin ja kirkon lestadiolaispappien henkisen ja fyysisen väkivallan, opin vaimon alistumisesta pakkoseksiin miehensä kanssa sekä nuorten ahdistuneet varhaisavioliitot 18-vuotiaina lainvastaisen henkisen väkivaltapainostuksen takia omaan vihreään suojeluunsa?

Ottavat.

Vihreät näköjään näkevät kirkon lahkoyhteistyön tilanteen hyväksi ja muuttavat oman käsityksensä yhteiskuntasopimuksesta ilman sen suurempaa keskustelua  perussuomalaisten ja kansallisen kokoomuksen suuntaan.

 

Kirkko on valtakonstruktio.

Perinteisesti ja selkeästi. Räikein osa tätä valtakonstruktiota ovat tosiaan sotilaspapit, jotka houkuttelevat suomalaisia nuoria sotaan Afganistaniin ja tuleville sotakentille "demokratian puolesta". Afganistanissahan on ollut aseistettu kirkon auktorisoima sotilaspappi mukana taisteluissa, joiden ruumismäärää meille ei kerrota.

Arkisesti ja tehokkaasti kirkon olemuksen ja funktion pääskeema on hierarkia, vallan kanavoiminen ja annostelu yläältä alaspäin. Kirkon papillisissa performansseissa luodaan joka sunnuntai aateliskulttuurin valtiokäsityksen mukainen illuusio eliitistä, joka suo armoa ja murusia polvistuville, alistuville kansalaisille.

Tämä kirkon peruskuva papin kautta pyhitettävistä muurahaisista alistumisen kautta on hyvin epädemokraattinen ja toivoton maailmankuva ilman muutosta, ilman tiedostamista, ilman humanistista solidaarisuutta syyn ja seurauksen tervejärkisyyden lisäämisestä, yksilön poliittisesta vastuusta vaikuttaa itse yhteiskuntaan ja viiteryhmäänsä mielipiteillään ja tilanneanalyyseillä.

Kirkko on ollut kuninkaan alistamisvirasto ja poliittinen identiteettikone alamaisille - eikä se ole muuttanut rituaalivaltaansa ja valtionkirkon statustaan uuden länsimaisen ihmiskuvan myötä.  1000:n vuoden päämäärätietoisen propagandatyön jälkeen kirkkoa esitetään elimillisesti suomalaisten identiteetin osaksi, ikään kuin vaatimuksena suomalaisuudelle. Uutena reseptinä on se, ettei tarvitse uskoa mitä kirkko opettaa, kunhan kuuluu krikkoon hyvien tapojen ja oikeistokonsensuksen takia.

 

Mutta nykyinen valtion takaama valtionkirkko-instituutio ei ole juridisestikaan uskonnonvapauden mukaista yhteiskuntasopimusta. 

Suomalaisten oma kulttuuri, luontoläheinen ihmiskuva ja tavat on tuhottu tehokkaasti historian saatossa kirkon inkvisitiotoimilla eli kuninkaan delegoimilla juridisilla valtuuksilla rankaista ja sakottaa ankarasti suomalaisia mitä pienimmistä "ei-kristillisistä"-perinnetavoista.

Tämä on jättänyt jälkeensä hyvin ahdistuneen, helposti alistuvan ja epämääräisen suomalaisen ihmiskuvan.


Kirkko on nyt toki muuttunut humanistisen yhteiskuntakäsityksen ulkoisesta paineesta (helvettisaarnat ja syntioppi osittain on piilotetu sakastiin) mutta kirkon eliitti tarrautuu kiihkeästi kuitenkin omaan valta-asemaansa, hämärään Vatikaanin perintöön eli valtateologiaan ja vatikaanin hierarkiakäsityksiin - jotka ovat luterilais-protestanttisesti puhtaita harhaoppeja yksilön uskonnonvapaudelle: valtion kirkkolaki jopa kieltää keskeisen osan protestanttista uskonharjoitusta "siviileiltä" eli yleisen pappeuden mm. toisten uskoa harjoittavien kastamisen ja Jeesuksen muistoaterian jakamisen kavereille. 

Suomen "ev.lut." kirkko ei ole edes luopunut roomalais-katolisesta opeista  - kuten pappiskultista papeista erityisinä Jumalan vallan edustajina, Jumalalle pyhitettyinä ihmisinä erityisoikeuksineen kirkon rituaaleissa  (protestantismissa pitäisi olla voimassa yleinen pappeus);

Jeesushan oli sen sortin sosialisti että hän kumosi kokonaan uskonnollisen instituutioon, sen ajan kirkon eli synagoogasysteemin, kielsi uskonnollisten johtajien ylhäältä päin valitun, pysyvän  hierarkisen statusaseman - "Älä kutsu rabbia isäksesi" - vaan Jeesus puhui veljeydesta ja kohtaamisesta dynaamisena, muuttuvana ryhmätoimintana - "Olkaa toisillenne...".

Kirkko onkin instituutiona pitkälle vain muinaisen roomalaisen valtionuskontoinstituution jatke, valtion virasto uskonnolliseen kontrollointiin, toki nyt paljon laimeammassa merkityksessä mutta kuitenkin aivan samoilla periaatteilla. Kirkko on identiteetiltään ennen kaikkea kuoleman virasto ja on kuntapolitiikassa estänyt tehokkaasti muiden järjestöjen hautausmaaprojektit.

Avioliittoakin opetetaan valtionkirkossamme käytännössä sakramenttina eli siitä puhutaan "pyhänä"  (vaikka se tiukasti ja perustellusti poistettiin protestanttisesta opista; se ei voi olla "teologisesti" pyhä sillä se ei pyhitä vaan se on vain ihmisten välinen sopimus elämän laadusta ja elintavasta). Näin tuetaan vanhentuneita, jäykkää hierarkiaa ja eliitin mielivaltaa tukevia oppeja ja Vatikaanin lahkon luomia mielen manipulaatiotapoja. Kirkon harhaopeista ja paradokseista voit lukea aikaisemmista blogikirjoituksistani enemmän.


 Vihreiden sisälle muodostettiin  vanhoillisten vihreiden uskonnollinen kommandoryhmä eli lobbausryhmä konservatiivisen "koskemattoman perinnekirkon" puolesta, armon vihreät, ja he ovatkin tehneet tehokasta konservatiivista politiikkaa puolueen sisällä.

Humanistinen yhteiskuntanäkemys on hylätty uskontojen erillisyyden sekä uskontojen tasa-arvon suhteen: valtiolla saa  siis olla epätasa-arvoa luovia suosikkikirkkoja kuninkaanvallan tapaan eliitin uskonnollista perinnevaltaa pönkittämässä ikuisilla hierarkianäkemyksillä.

Tavallinen vihreät-puolueen jäsen luultavasti on uskonut propagandan, jonka mukan tukemalla kirkon valtionkirkkoasemaa tuetaan mm. naispappien asemaa ja kirkon liberalisoitumista (toisen valtionkirkon eli ortodoksien sukupuolirasismiin vihreät eivät ole ottaneet kantaa vaan pönkittävät heidänkin asemaansa). Hyviä aikeita mutta silti demokratiassa mikään uskonto ei saa olla eriarvoisessa asemassa valtionkirkko. Miksi vihreät eivät aja kaikille uskonnoille verotusoikeutta tms?

 

 

Seurakuntalaiset eivät saa valita ja vaihtaa/erottaa pappejaan, kirkkoherrojaan tai piispojaan eikä kirkon jäsen saa itse valita vapaasti seurakuntaansa, jolle suo verorahansa - siksi kirkko on ylhäältä alaspäin hallinnoitu kuninkaallinen diktatuuri, hierarkinen "firma" kirkon eliitille, jonka ytimessä on kirkkohallitus ja tuomiokapitulit ("tuomio"-sana kertoo terävästi kirkon vanhasta pelotevallasta) - eikä jäseniensä näköinen demokratia.

Kirkon lumedemokratia vanhoillisten sekä fundamentalistien vallan käytössä kirkon sisällä:

 
    

 

 

 

 

 

 


Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän sorvaniemi kuva
Veikko Sorvaniemi

Odotettavissa lienee ehdotus, että kolmaskin uskonto saisi erityisoikeudet?

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Hauskaa dramatisointia. Jotkut ihmiset näyttävät ihan tosissaan näkevän maailman mustavalkoisena. Jos et ole meidän puolellamme olet meitä vastaan ja jos et ole jonkin asian puolella olet sitä vastaan.

Itse pidän moista ajattelua varsin kummallisena. Joitain äärimäisyyskantoja lukuunottamatta yleensä ajetut asiat ja mielipiteet eivät lainkaan sovi mustavalkoiseen ajatteluun. Tässäkin tapauksessa muutos on, että kanta on hieman lieventynyt. Enää ei muodollisesti ajeta kirkon ja valtion erottamista vaan todetaan, että kaipa noinkin voi jatkaa.

Uskontosuhde ja kirkon ja valtion välinen suhde eivät ole vihreiden kannalta mitenkään keskeisiä asioita ja ainakin minun mielestäni ne voi hyvin siirtää kategoriaan omantunnonasiat. Eli pitäisin viisaimpana, että kukin vihreä saa noudattaa niissä omaa näkemystään ilman minkäänlaista puolueen sitovaa kantaa.

Arhi Kuittinen

Mielestäsi vihreät-puolue eivät periaatteessa olekaan humanistinen puolue ja sen ei pitäisikään ajaa humanistista yhteiskuntanäkemystä uskonnosta erillisenä valtio-oppina?

Humanistinen on sana, jota vihreissä käytettiin paljon ideologisissa linjanvedoissa. Aikoinaan. Sille olisi selkeät perustelut ja päämäärät.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Kerrotko mitä sinä käsität sanalla humanistinen? Sillä tämän kysymyksen nostaminen humanismin keskiöön tuntuu aika oudolta.

Arhi Kuittinen

Uskonnonvapaus kuuluu mm. humanismiin.

Eli

a)

Valtio ei saa siten asettaa uskontoja eriarvoisiin asemiin

b)

eikä pakottaa mm. lapsia uskonnollisiin rituaaleihin mm. kouluissa "virallisina" tilaisuuksina.

Käyttäjän markok kuva
Marko Kivelä

Tuolla tarkkuudella tämä kyllä pitää edelleenkin paikkansa. Eli kannatamme uskonnonvapautta. Se että vaatiiko tuon toteutuminen valtion ja kirkon erottamista on pikkaisen monimutkaisempi vyyhti. Luulen että uskonnonvapaus voidaan toteuttaa, ja on jo suurelta määrin toteutettukin muiden keinojen avulla. Saadaanko tällä tavoin riittävän hyvä lopputulos? En tiedä.

Itse olen maltillinen kirkon ja valtion erottamisen kannattaja. Mutta minulle asia ei ole kumminkaan päin kovin ongelmallinen (eli erotetaanko vaiko ei), ja haluankin jättää tämän asian omantunnon kysymykseksi. Tosin sillä ehdolla, että uskonnonvapaus (ja uskonnottomuudenvapaus) tulee toteutua päätetään mitä tahansa.

Eli kannatan valittua ratkaisua enkä näe sitä ristiriitaisena uskonnonvapauden kanssa.

Arhi Kuittinen

Meillä ei ole uskonnonvapautta alle 16-vuotiaille lapsille

vaan valtio ja poliisi pakottaa lapset uskonnontunneille jos vanhemmat eivät anna lupaa siirtyä ET-opetukseen tai erota ensin kirkosta.

Valtio siis valvoo uskonnollisen organisaation puolesta, että oppilaat eivät saa valita neutraalia ja laajempaa opetusta, joka on osa virallista opetussuunnitelmaa virallisesti neutraalimpana opetuksena.

Yritykset joutuvat lisäksi maksamaan veroa valtionkirkoille.

Armeijassa jumalanpalveluksista kieltäytyvät pakotetaan ensin papin puheille aivan kuin heidän olisi tunnustettava papin auktoriteetti pakollisella puhuttelulla.

Kaikkea muuta kuin uskonnonvapautta.

Tuomioistuimella on lisäksi ennäkkopäätös, että koulujen juhlissa voi esittää "rajoitetun" (rehtorin arvioiman) määrän kirkon virsiä ja uskonnollisia lauluja - siis virallisissa juhlissa, joihin oppilaat pakotetaan väkisin ja rangaistuksen uhalla.

Aivan käsittämätöntä ja valheellista "uskonnonvapautta".

Jouluvirretkään eivät ole kulttuuriperintöä vaan kirkon tiukasti kontrolloimia uskonnollisia lauluja.

Arhi Kuittinen

Varsin outoa tässä on se, että piispojen hahmotteleman uskonnonopetuksen muuttaminen aidoksi kulttuurisivistyksen oppiaineeksi, uskontotieteelliseksi ja valistavan uskontofilosofiseksi sivistyksenä koululaitoksen opetussuunnitelmassa vihreiden pitkänä projektina jää nyt yht'äkkiä "armon vihreiden" kovan ja naivin kirkkopolitiikan jalkoihin.

Humanistinen valistus puolueessa taitaa jäädä vihreiden oikeistolaisen ja konservatiivisen valtapolitiikan takia sivuun.

Kirkko on paljon suurempi poliittinen kysymys kuin eutanasia sillä kirkko on periaatteessa hyväksynyt eutanasian, koska papit toimivat jo sairaaloiden ja hoitokotien osastoilla, joissa lääkitys ja letkuruokinta lopetetaan konkreettisesti eutanasiana potilailta viimeisessä vaiheessa.

Toimituksen poiminnat