Onko metsästys uskonto tai seksin korvike
Hassultahan tuo kuulostaa mutta kun metsästäjät itse puhuvat tappamisesta puhdistavana toimintana ja siis näin uskontotieteilijän silmin selvänä uskonnollisena rituaalina, siis itse tappamista "miesten kesken" miesten harrastuksena miehuuden vahvistamisena. Että naisiakaan ei yleensä hyväksytä mukaan.
Että pääsee yhteyteen alkuperäiseen mystisen Metsästäjän myyttiseen olemukseen, "miehuuden ytimeen", voimaa tapetuista, jotka uhrautuvat kuoleman herralle metsän alttarilla. Se on ihan uskontoa useimmille metsästäjille.
Karhusta ja sudesta epärationaalisesti kiihottuvat metsästäjät ovat pyhässä kristillisessä vihassaan vihtahousua ja kristittyjen lasten verta janoavia petoja kohtaan niin uskontotieteen heiniä että ei mikään muu niin enää olekaan Suomessa
(karhut ja sudet eivät ole koskaan todistetusti tappaneet Suomessa ei-metsästäjiä muuta kuin karhuihin törmänneitä lenkkeilijöitä jotka tyhmyyksissään yrittävät juosta pakoon)
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ehkä metsästys ei jonkun mielestä ole normaali harrastus. Jonkun toisen mielestä se on harrastus muiden joukossa. Jopa enemmän. Elämäntapa. Ollut sitä jo sukupolvien ajan.
Psykologit saavat pitää mielipiteensä ihan rauhassa. Silti yhtä asiaa ihmettelen:
Kuinka normaalia on että ammattiaan harjoittava (?) psykologi alkaa leimata ihmisiä julkisesti epänormaaleja harrastavaksi perustuen omiin mielipiteisiinsä?
Leimaavat väitteet jonka mukaan iso joukko tavallisia veroja maksavia kansalaisia harrastaisi jotakin epänormaalia kuulostaa minusta ammattilaisen suusta jotenkin - epäpätevältä. Onko psykologin mielestä kasvatus mennyt vinoon jo sukupolvien ajan? Useinhan nämä taidot siirtyvät isältä pojalle ja tyttärellekin.
Lisäksi pohdin voiko mielen häiriöt tarttua? Tähän kysymykseen jos kuulisi jonkun pätevän ammattilaisen arvion.
En ole vielä pätevä, mutta haluaisin vastata kysymykseesi.
Mielenhäiriö ei ole tarttuvaa. Mutta mikäli esim. asuu tai on jatkuvasti tekemisissä henkilön kanssa, joka kärsii vakavasta mielenhäiriöstä, voi itse sairastua esim. tilannekohtaiseen depressioon. Ja silloin kannattaa hakea apua esim. pienterapiaistunnon muodossa, nimenomaan psykologian ammattilaiselta, miksei myös suoraan psykiatrian ammattilaiselta. Omalta tk:lta saa asian suhteen neuvontaa.
Pahinta mitä voit tehdä itsellesi, on jäädä ihmettelemään ja odottamaan, että asia menee ohi. Se ei välttämättä mene. Jokaisella meillä on vain tietyn verran voimavaroja, jotka ovat äärimmäisen helposti ylitettävissä. Älä leiki omalla mielenterveydelläsi.
Eikä se ole soveliasta, että ammattiaan harjoittava psykologi tuomitsee tai ylipäätään ilmaisee oman mielipiteensä näin suoraviivaisesti. Psykologeilla on työkalut joiden avulla auttaa ihmisiä, oma mielipide ei todellakaan kuulu siihen työkalupakkiin. Psykologin tehtävä on neuvoa, puuttua ongelman ytimeen, ei tuomita tai politisoida.
Mitä metsästykseen tulee,niin ymmärrän sitä vain juri ja juuri riistanhoidollisesta näkökulmasta hirvikantojen kurissapitämiseksi,en
sen enempää,en yhtään.Ruoaksemmehan meidän ei tarvitse tappaa,huvina
se on todellakin kummallinen.Mikäs estää ukkoporukoita keskenään vaeltelemasta metsissä konjakkipullo taskussa ilman aseitakin.Ja jos on pakko tappaa,niin onhan sitä hyttysiä ja paarmoja.
Metsästäminen on paljon muutakin kuin tappamista. Jos epäselvää ollos hyvä ja ottaa asioista oikeasti selvää. Mutulla asia ei välttämättä aukea.
Jos lähdetään samalla tavalla kärjistämään ja leimaamaan kuin tämä psykologi tekee voidaan eutanasia keskusteluun viitaten sanoa Vihreidenkin suosivan tappamista.
Kyse on vain perustelujen vivahde eroista ja itse asia - tappaminen - ei muutu miksikään. Jos tappaminen halutaan nähdä asian ainoana pointtina siis.
Metsästysvietti on ihmisessä luontaisena, toisilla vahvempi kuin toisilla. Eloonjäämisvietin tuomaa mielihyvää. Sitä ei tosin ole pakko harjoittaa ja sen voi korvata myös esim. luontokuvauksella tai sienestämisellä.
Järjetön metsästys vailla luonnon kunnioitusta on epätervettä, ja olisi metsästyskaudellakin johtanut riistakannan vahingoittamiseen ja täten oman pesän vahingoittamiseen. Fiksusti suunniteltu metästys on taas jotain ihan muuta ja kulkee käsi kädessä ekosysteemin tasapainottelun kanssa. Koen että fiksu metsästäjä on myös luonnonystävä ja pohtii luontoa arvokkaana kokonaisuutena. Eikä ainakaan missään tapauksessa metsästä jotain mitä ei tarvitse tai kalasta huvin vuoksi ja heittää saaliin maahan mätänemään. Eikä missään tapauksessa metsästä jotain, jonka kanta on taantunut.
Minä olen poikasesta pitäen metsästänyt ja saalis on ollut myös alkuun tärkeä ruuanjatke ja vielä maukas ja puhdas lisäaineista. Olen metsästänyt oraviakin päiväsaaliin nakoilla pääsi metsuria paremmille ansioille ja ruhot olivat hyvää syötävää, maistuivat hieman enemmän pihkalle kuin talvinen hakometso.
Adrealiini ei koskaan ole noussut pintaan missäänvaiheessa, eli ei ole koskaan (saalistuttanut).Tosin olen nähnyt metsäsästäjän jonka ase tärisi kuin horkassa hirven tullessa näkyviin.
Hirvenmetsäsästys nykyään on vertaansavailla oleva sosiaalinen tapahtuma,seurueessa herrasta jätkään ja rikkaasta köyhään ovat todella tasavertaisia ja tressaantuneillekin hyvää terapiaa.
Aivan, metsästäjiä mahtuu 19 tusinaan,
se 20. on saamamies, eikä se hötkyile
jonniijouitavia.
susi-zeniläinen kotiäiti, Harmaasusi™
Haapasalo on tulenpunainen kommunisti, se tekee tämän lausunnon hieman helpommaksi ymmärtää. Loput menee sitten hysterian piikkiin.
Onpa äärimmäisen typerästi sanottu: "(karhut ja sudet eivät ole koskaan todistetusti tappaneet Suomessa ei-metsästäjiä muuta kuin karhuihin törmänneitä lenkkeilijöitä jotka tyhmyyksissään yrittävät juosta pakoon)"
Jarmo Nieminen
Kotoisin Ruokolahdelta
Liika nautittu alkoholi + teräase = suomalaisittain todennäköisesti yleisin kuolemaan johtavan rikollisen teon yhdistelmä.
Käsittääkseni tuliaseilla (tai vaikkapa tarkemmin metsästysaseilla) tehdään, jopa suhteessa niiden lukumäärään, todella vähän tappoja tai murhia Suomessa. Valtaosa tapoista ja murhista on puukotuksia ja niistä vielä valtaosa humalassa tehtyjä.
Itse harrastin yläasteelta asti roolipelejä pitkälle aikuisikään ja se on tunnettu asia peliharrastajien keskuudessa, että ropeltaminen voi olla hyvin koukuttavaa. Vaikka roolipelejä on fundamentalistissa kristillisissä piireissä verrattu mm. saatananpalvontaan, niin ei se tee siitä "epänormaalia" verrattuna vaikkapa postimerkkien keräilyyn tai jalkapalloon, vaikka marginaalinen harraste onkin.
Se että joku harrastus leimataan ns. epänormaaliksi on mielestäni vain kurja pyrkimys rajoittaa kansalaisvapauksia, kun kuitenkin eletään vapaassa yhteiskunnassa.
En metsästä enkä voi edes kuvitella metsästäväni.
Mutta ihminen on jossakin vaiheessa ollut keräilijä-metsästäjä. Kyllä se sieltä juontuu myös metsästysharrastus. Tunnen joitakin metsästäjiä, enkä ole heissä huomannut tappamisen hurmaa tai mitään muutakaan hurmoshenkisyyttä; ovat päin vastoin varsin tasapainoisia ja asiallisia tyyppejä.
Ihminen on tiettävästi metsästänyt n. 80 000 vuotta. Minä vain koko ikäni. Olen tappanut syädäkseni saaliini. Hyvää on ollut ja puhdasta kuten Aimo edellä totesi. Nykyisin metsästys se on ainoastaan hyvä harrastus jossa saalis edelleenkin syödään. Pitäisi ehken totuuden nimessä sanoa; herkutellaan.
Hengenpitimeksi metsästystä ei enää harjoita minun tietoni mukaan kuin yksi henkilö koko maassa, jonka toki tunnen. Hänen ammatti on riekonpyytäjä eri papereissa, joita viranomaisilla ei paljoa ole ko. henkilön osalta. Tokaisi viimekerralla tavatessa; jos ei mies elä lohella ja riekolla joutaa kuolla. Ja isä on kieltänyt hakemasta niitä työkorvauksia tai jotain sellaisia.
Muuten metsätys on ihan mukavaa. Eikä haittaa yhtään kun on pakastin täynnä hirvenlihaa.
Löytyykö teurastamosta tappamishaluisille työpaikkoja?
Siellähän ei tarvita edes omia aseita, kun tappokalut ovat työpaikan omaisuutta!
Mielentilansa mukaisesti voi uskoa ja unelmoida muualla.
Kirjoita kommentti
Kommentoi 17 kommenttia