*

Kulttuurikritiikkiä - Arhi Kuittinen Kulttuurikritiikkiä - suomettumisen pitkä varjo pelokkaiden maassa

Uskonnonopetus ei ole neutraalia

  • Valtionkirkon kiinteänä osana ovat armeijan sotilaspapit, jotka liikkuvat Afganistanissa jatkosodan hengessä ihmisiä ampumassa
    Valtionkirkon kiinteänä osana ovat armeijan sotilaspapit, jotka liikkuvat Afganistanissa jatkosodan hengessä ihmisiä ampumassa
  • Uskonnonopetus ei ole neutraalia
  • Pantokrator - kirkon jeesus-imago muokattiin keisarin ihanteiden mukaan 400-luvulla
    Pantokrator - kirkon jeesus-imago muokattiin keisarin ihanteiden mukaan 400-luvulla

                                      * Lisäys III muokattu

 

Opetuskulttuurin jetset aloittelee puhumaan julkisesta valheesta, tästä tunnustuksellisesta "tunnustuksettomasta" uskonnonopetuksesta ja tahallisesta kirkon ajamasta segregaatiosta oppilaille. 

Professorin käämi paloi:

  • "Uskonnonopetus ei nykyisellään palvele yhteiskunnan tarpeita,  sanoo Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi.

      http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/8686-profe...

  • Hän kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehden mielipideosastolla, että uskonnonopetuksen pirstaleinen toteuttaminen antaa koulun arjessa oudon signaalin erilaisuuden kohtaamisesta. 

    Vaalitaan puhdasoppisuutta – lapsia suojellaan siltä, että he joutuisivat luokkayhteisöissään aktiivisesti kohtaamaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia katsomuksia ja uskontoja”, Kallioniemi sanoo.

    ”Meillä on tällä hetkellä hyväksytty kolmentoista eri uskonnon mukainen opetussuunnitelma. Pääkaupunkiseudulla on kouluja, joissa opetetaan kuutta tai seitsemää eri uskontoa. Lapset siis hajotetaan opetuksessa osa-ryhmiin”, hän kirjoittaa.

 

Tätä harkittua purkausta ei ole ennen nähty tässä valtionkirkkojen dominoimassa uskonnonopetuksen opetussuunnitelmassa, joka on siis vain kirkon indoktrinaatiota



I

  Uskonto on positiivinen asia.

Jos se ei ole pakko. Jos se on vapaa ja yksilön oma itsenäinen elämänhallinnan alue ja toimintatapa.

 Mutta suomalaisilla lapsilla ei ole ihmisoikeutta kieltäytyä tunnustuksellisesta ja huonosta kirkon uskonnonopetuksesta valtion pakottamana.

 Kuinka voin sanoa että uskonnonopetus on tunnustuksellista ja epäneutraalia vaikka opetussuunnitelmissa muuta väitetään kauniilla sanoilla?

a)   Vanhempiensa vapauttamille uskonnottomille nuorille on järjestetty erillinen oeptussuunnitelmiin kuuluva ET-opetus. Miksi tämä on olemassa, jos uskonnonopetus on neutraalia ja tieteellisesti validia yleissivistystä? ( Vastaus: uskonnonopetuksen oppisuunnitelmat ovat suurelta osin kahden valtionkirkon ideologisesti määrittelemiä ja ennekaikkea rajaamia)

b)   Muslimilasten vanhemmat saavat kieltäytyä koulun "neutraalista" uskonnonopetuksesta sekä ET-opetuksesta mutta eivät esim.  historian tai biologian opetuksesta. Muslimilapset joutuvat Suomessa verovaroin yleensä äärijyrkkien fundamentalisti-imaamien armoille opettelemaan rasismia mm. naisia kohtaan, koraania ehdottomana Jumalan sanana ja lasten ympärileikkaus-silpomisen uskonnollisia perusteluja.

 

  • Tämä on harvinaisen hyvä opus - tämä riittäisi ala-asteelta lukioon ainoaksi kirjaksi + lisäksi vähän wikipediaa, etiikkaa, uskototieteellisiä tutkimuksia ja filosofiaa vaikka sosiodraamana:

Sihvola Juha - Maailmankansalaisen uskonto - Otava 2011

 


Uskonnonopetus ei nykyisin ole arvokasvatusta ja demokratiaa edistävää yksilön kehittämistä itsenäiseksi toimijaksi.Se on painotettu ja rajattu kirkon oppien mukaisesti.

Se on uskontoon kasvatusta valtion avustamana, indoktinaatiota.

Se keskittyy natiivisuomalaisten kohdalla kahden etuikeutetun (verotusoikeus, hautausmaat, verohelpotukset ja vihkiminen) valtionkirkkouskonnon myymiseen ja romantisointiin kirkkolailla.

Jo oppilaiden pakottaminen tunnille ilman omaehtoista valintaa jo olemassaolevan ET-opetuksen valinnan estämiseksi kertoo Suomen 1100-vuotisesta indoktrinaation synkästä perinnöstä, jonka aloittivat paavin irlantilaiset sotilasmunkkien kuolemanpartiot shamaanien teloittamisilla ja kylien pakkokastamisilla, miekan ja pappien pyhällä voimalla.

Uskonto pitäisi olla yksityisasia ja ehdottoman vapaa valinnan kohde.

On hämmentävää, että Helsingin piispa Irja Askolakin puolustaa "ekumenian" ja vertaissympatian tähden valitettavan jyrkkien imaamien perinteisen sukupuolirasistista ja patriarkaalista uskontovaltaa sekä heidän tunnustuksellista uskonto-opetusta kaupungin verovaroilla vaikka opetusviraston siunaaman "opetus" ei ole suvaitsevaisuutta lisäävää vaan heimofanatismiin ohjaavaa armotonta fundamentalismia.

 

 On hyvin vaarallista

 yleisessä keskustelussa ja varsinkin puoluepolitiikassa temaattisesti sekoittaa uskonnonvapauden diskurssi  valtionkirkon etuoikeushegemonian ja oikeistolaisen kulttuurikäsityksen puolustamiseen.

Sivistysvaltion sivistys koululaitoksessa on jotain muuta kun valtionkirkon käsitysten ja uskomusten pakkosyöttöä lapsille muinaisen valloittajakuninkaan asettaman kirkkolain voimalla valloitetun kulttuurin formatoimiseksi ruotsalaiseksi.  

On hyvin sivistymätöntä väittää uskonnonvapautta ajavia (kristittyjäkin) humanisteja "ateisteiksi" vain siksi, että he haluavat alkperäisen humaanin ja realistisen protestanttisen yhteiskuntateoriankin mukaan kirkon totaalisesti erilleen valtiosta ja politiikan valtarakenteista. Kirkko ja yhtenäiskulttuuri on aina ollut populistinen ase epäpoliittisesti alistuvien kansalaisten kristillisessä "ideaalissa".

Uskonnonvapauden rajoittamista ei ole se, jos muinaisen kuninkaan ja keisarin kirjoittaman kirkkolain etuoikeudet ja armeijan itsevaltaa puolustava sotilaspappijärjestelmä eli valtiollinen uskontokontrolli puretaan valtionkirkoilta ja valtiolta. 

Tietysti osa uskonnonopettajista on kohtuullisen neutraaleja ja kivoja. Mutta suurin osa ei. Perinteisesti. 

Kivatkaan opettajat eivät muuta uskonnon oppikirjojen propagandaa ja kapea-alaisuutta, joka torjuu tieteellisen, filosofisen, psykologisen, sosiologisen, poliittisen ja historiatutkimuksen tiedon ja näköalojen pohdinnan eurooppalaisten jatkuvasti muuttuvasta kulttuurista.

 

 Uskonnonopetuksessa ei nykyisin selvitetä oppilaille

 uskontofilosofisia asetelmia, ryhmädynamiikan kognitiivista teoriaa, uskontojen yhtenevyyksiä pappiskulttina ja perspektiiviä jatkuvasti muuttuvaan uskontoon, kehitysvaiheita valtapolitiikkana  ja teologisten uskomusten eri kritiikkejä.

Uskonto esitetään kulttuurimme, jopa identiteettimme "muuttumattomaksi" ehdoksi ja "kristillinen" kulttuuri esitetään yhä yhtenäiskulttuurin pakotetun harhan ja hierarkian kautta - ikäänkuin hurjaa muutosta ei olisi tapahtunut kirkkoon kohdistetun yhteiskunnallisen painostamisen kautta.

Kirkon etuoikeudet eivät ole sivistystä vaan historiallisia kuninkaan läänityskulttuurin ja kulttuurifasisimin keinoja.

Uskonto ilmiönä ja vaihtoehdottomana "perinteen perustelemana" kirkkokulttuurina esitetään aina pohjimmiltaan eettiseksi ja ihmistä jalostavaksi toiminnaksi - itsestäänselvyytenä - vaikka sillä ei ole mitään historiallista todistusvoimaa.

Ev.lut. valtionkirkko ja sen kirkkohallitus vaativat Suomessa vielä 1974 Raamattuun vedoten ettei homoseksuaalisuutta ja omaa seksuaalisuutta saa julistaa ihmisoikeudeksi pois rikoslaista ja etteivät naiset saa mennä yksin ravintolaan. Perinteitä.

Humanistien ja vasemmiston  laajaa vaikutusta eurooppalaisten kirkkojen ja oppien muutokseen "inhimillisemmäksi" ja vähemmän rasistiseksi 100 vuoden aikana ei esitetä rehellisesti.

Uskontotieteestä annetaan tahallaan uskonnonopetuksessa uskomattoman tylsä, 70-vuotta vanhentunut kuva.

Modernia uskontososiologiaa ja uskontopsykologiaa ei havainnollisesti käydä läpi lainkaan ihmisen kognitiivisten taipumusten ja massojen kontrollikeinojen kautta.

 

Meillä ei ole tiedostavaa ja avaavaa kulttuuriopetusta.

Eettistä pohdintaa ja seuraamusten kulttuuriaineistoa uskonnollisten pakkomielteiden ja asenteiden vastavoimana ei käydä sivistyneeti ja tiedostavasti läpi.

Oppilaat eivät käytännössä opi mitään älyllistä yleiskuvaa ja analyyttistä sivistystä nykyisten uskontojen, uskomusten, uskontopolitiikan ja   perustelujen taustaa keskustelua varten, vaan vain leijalevia mielikuvia ikoneista, suitsukkeista, jouluenkeleistä, leijuvasta Jeesuksesta ja oudoista monikätisistä jumalista jossain kaukana pakanamaassa. Tietysti harvat kulttuuriperheistä tulevat lapset oppivat juttelemaan vanhempiensa kanssa uskomusten ja etiikan eri aspekteista.  Kirkolle näyttää olevan enää pyhää tavat ja perinteiden hysteerinen suojelu maagisena voimavarana.



Uskonnonopetus rikkoo nyt monia lakeja.

Opetussuunnitelmien " humanistisissävytteisissä" linjauksissa  ja koulutuspolitiikan periaatteissa sanotaan selvästi ja painokkaasti, että uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista mutta silti kouluvirastot palkkaavat veronmaksajien varoilla eri uskontokuntien kapeakatseisia ja ehdottoman tunnustuksellisia pappeja opettamaan vähemmistöuskontoja mm. naisten alistumisesta miehelle. Tämä vanhan uskontovallan ylläpitäminen yksilöiden oikeuksien yli ei ole yleissivistystä.

Kirkon ja uskonnonpetuksen hegemoniaksi valtion tuella esitetään, että "yleinen moraali" tarvitsee kontrolloidun uskonnon nuorille kouluaitoksen tuella. 

Tämä on puhtaasti ideologista ja katteetonta propagandaa vastoin selkeitä antropologisia, sosiologisia, historiallisia ja jopa kaikkia nisäkkäitä koskevia evoluutiotutkimuksen johtopäätöksiä.

 

Kansalaisten epädemokrattinen hallinta sen sijaan tarvitsee aina uskonnollisen yhtenäiskulttuurin harhaa ja painostusta oikeistolaiseen statuskilpailuun kalvinistisesti "taivaan tiellä". Neuvostoliitossakin Stalinin diktatuuri hylkäsi vasemmiston maailmankuvan täysin ja alkoi matkia ortodoksista ikonografiaa ja palvontamenoja totaalisen vallan maksimoimiseksi.

Valtionkirkon toiminnan väkivaltaista toimintaa alkuperäistä suomalaista kulttuuria totaalisesti tuhoavana instituutiona ei selvitetä sen koko karmeudessa. Vanhojen kirkkojen helvettikuvituksia esitellään vain hassuina pirukuvina ja huvittavina kuriositeetteinä eikä lakien avustamana henkisenä väkivaltana.

Kristinuskoon sulautettuja uskontoja ja sulautumisprosessia ei esitellä kuin epämääräisillä viittauksilla. Gnostilaisten kristittyjen laajinta alkukristittyjen kultturimuotoa esitellään valheellisesti vähemmistönä Rooman pienen vallanhimoisen lahkon varjossa kristinuskon alkuajoista. Kirkkoisien rasismia, ihmisvihaa ja gnostilaisiin kritittyihin kohdistunutta fasistista vainoa ja joukkomurhia ei uskontotunneilla esitellä Rooman poliittisen kirkon alkuna.

Kirkon raadollista, poliittista, vallanhimoista ja väkivaltaista kehitystä esitellään kuin jumalan siunauksena ihmiskunnalle, kauniina rituaaleina ja "Jeesuksen sanoman" ja opetuslasten mielikuvien säilyttäjänä, hinnalla ja sodalla millä hyvänsä. Kuitenkaan esimerkiksi yksikään Raamatun kirjoittajista ei ollut tavannut Jeesusta, ehkä vain Markus nuorena sivustaseuraajana, ensimäinen uuden uskonnon itseoppinut kirjoittaja ja rehellinen seurakunnan todistuksen ylöskirjoittaja.

 

Uskontopolitiikan historiallisia taustoja, ilmiöitä ja tosiseikkoja ei käydä läpi niin että nuori pysytyisi keskustelemaan aiheesta millään tavoin älykkäästi ja faktuaalisesti.

Teologisia ristiriitoja ei esitellä - puhutaan vain kulttuuriperinnöstä itseisarvona ja "uskonnon päämäärästä". 

Uskonnonvapaus tuli vasta 1922 mutta kirkkolakiavaltionkirkoista ei kumottu.  ( - kts ostikon alta "kirkko" -avainsanasta enemmän kirjoituksiani kirkon historiasta) 

Rippikoulut ovat nuorien suosimia kokoontumisleirejä maailmanennätysprosentilla 87%. Kirkolla on loistava asema kertoa silloin oman toimintansa, perinteensä, kirkkorakennusten ja ajattelutapansa tarpeellisuudesta. Rippikouluhan voisi olla esim kaksivuotinen, jos kirkko haluaa nyt kouluissa pakotettava esityksen nuorille oppimisvelvolisuudeksi naimalupaa varten.

Täytyy kuitenkin todeta, että rippikoulun itsestäänselvyden taustalla on osaksi pakotettu uskonnonopetus kouluissa kirkon määritelemillä tavoilla. Uskonnosta ja papeista esim. avioliittorituaalina ja hauajaisrituaalina tulee nuorille itsestäänselvyys tässä myllyssä. Tietysti.

Uskonto täytyy olla kuitenkin yksityisasia demokraattisessa ja vapaassa maassa, ei edes vanhempien pakottama asia.

 

 Olen 25 vuotta keskustellut ihmisten kanssa uskonnoista ja uskonnonopetuksesta.

Nuorilla ja vanhemmilla lastensa uskonnonopetuksesta on etupäässä negatiivista kerrottavaa. Ja hyvin kapea tietämys uskonnoista ja historiasta.

Uskonnonopettajia ei valvota. 

Oppilaat eivät voi käytännössä valittaa opettajista sillä rehtorit suojelevat yleensa uskonnonopetusta erityisen tarkkaan.  Pohjoisessa lestadiolaiset opettajat toimivat erityisen härskisti, valheellisesti ja lapsia syyllistäen ja painostaen uskonnollisten rehtorien suojeluksessa.

Valtionkirkkojen (ev.lut ja ort.) piispat ovat olleet määrittelemässä ja rajaamassa uskonnonopetuksen kirjoja, joten olisi mielipuolista väittää uskonnonopetusta neutraaliksi.

Uskontohistorian väkivaltaisuutta, vuosisatoja suomalaisten kokemaa ankaraa lakien ja rankaisujen avulla pakotettua uskontomoralismia ja uskontojen poliittista käyttöä ei kirjoissa kerrota rehellisesti. Kirkon toimintaa sisällissodassa sotarikosten ja joukkomurhien kannustajana ja suursuomi-jatkosodassa Saksan hyökkäyssodan sekä rotuopin kannattajana ei selvitetä lapsille.

Valtionkirkko on epädemokraattista ja hämärrettyä valtaa rakentavalle valtiolle korvaamaton kumileimasin, jolla tuotetaan koskematonta siunausta kulloiselle valtaapitävälle.

1989 alkaneen laman aikana kirkko keskitti runollisen voimansa kansalaisten poliittisen muutostahdon ja tyytymättömyyden kuohitsemiseen. Yksilöiden epäpolitisoimiseen ja välttämään poliittisia johtopäätöksiä. Kirkko ympäri Suomea pyysi/käski jumalallista siunausta laman aiheuttaneille poliitikoille ja virkamiehille. Ja asiakirjoja salaisiksi julistaville virkamiehille työrauhaa varjoissa.

 



Lasten ihmisoikeuden rajoittaminen lailla valtionkirkkojen uskontokasvatuksen kohteeksi - uskontovapauden yhä puuttuessa Suomessa:

  • Lapsen kirkosta eroamiseen vaaditaan molempien huoltajien suostumus. 12 vuotta täyttäneeltä vaaditaan myös hänen oma suostumuksensa. Lakitekstissä ilmaistaan asia niin, että 12–14-vuotiaan tulee antaa suostumus huoltajien tekemään eroilmoitukseen, ja 15–17-vuotiaan tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen huoltajien suostumus (molempien eli vain yksi huoltaja voi määrätä lapsen kirkon jäseneksi).
     


Kuninkaan ja ruotsalaisen aateliston aloittama projekti suomalaisten muuttamiseksi pelokkaiksi ja syntiopin ahdistamiksi työjuhdiksi, eliitin taloudellisia etuoikeuksia maksavaksi verosammoksi ei ole loppunut.

Gallupeissa suomalaisten antama tärkein merkitys kirkolle on hautausrituaaleissa. Hyvin kuvaavaa. Kuoleman sieluvirasto, joka kuntapolitiikassa estää aktiivisesti muiden yhteisöjen hautausmaiden perustamisen "perinteisesti" .

Kirkolla on ollut 40-vuotta 1960-luvun uudistumisheräämisen ja julkisen paineen jälkeen aikaa uudistaa uskonnonopetus neutraaliksi kulttuuriaineeksi ja montitieteelliseksi oppimisprosessiksi. Sitä ei ole tapahtunut. Sitä ei tule kirkon toimesta tapahtumaan.

 

 

 

 

Tunteet eivät noudata ulkoista logiikkaa.

Ihmisen suhteeton subjektiivisuus on tunneasioissa ja kiintymyksissä fakta.

Perusteluja kannattaa aina kysellä mutta useimmiten ihmiset kieltäytyvät loukkaantuneina kuuntelemasta vasta-argumentteja. Se on ihmisoikeus kieltäytyä subjektiivisen suuntautumisen perustelemattomuudesta.

Sitten asetelma on toki eri asia, jos ihminen alkaa perustella "logiikalla" emotionaalisia uskomuksia ja vaatia muita niiden tunteiden "logiikan" alle kuten kirkonmiehet & -naiset, jotka vaativat kirkon määrittelemää uskonnonopetusta lapsille valtion pakottamana asiana.

Silloin emootiosta tehdään politiikkaa ja silloin tarvitaan julkista logiikkaa ja rajanvetoa.

Valtiota ei saa käyttää yksinoikeutettuna emotionaalisena aseena, se on yhteisen demokratian ja elintilan tärkeä ehto.



Suomen ev.lut valtionkirkko ei ole puolustanut lapsia
muiden valtauskontojen perinnesilpomiselta mutta on
estänyt ahkerasti ja tunnollisesti uuspakanoiden
hyväksymisen valtion tunnustamaksi uskontokunnaksi 

mutta onneksi




Mitä ihmettä SUPO:lla

  on tekemistä rehtorin vastuulla olevan "tunnustuksettoman",
yleissivistävän uskonnonopetuksen opetussuunnitelman kanssa?

Supo siis pakotti fundamentalistisen muslimien opetussuunnitelman ohittaen rehtorin, joka yritti noudattaa koululakia.

Valtio puolustaa valtauskontojen ideologista valtaa jäseniinsä salaisen poliisin toimivaltuuksilla, jotta opetus ei olisi neutraalia yleissivistystä. Tämä ei ole hyvä.

 



 

 

  •   +  tasapainoileva Kemppisen toinen kirjoitus nostaa esille porvarillisten arvojen nostalgista tärkeyttä ensimmäisen kirjoituksensä jäljiltä:

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/uskonto-takaisin.html


Täytyy sanoa että Kemppisenkin housut alkavat tutisemaan kokoomuksen uusliberalistisen runttauksen jäljiltä.

Kemppinen on periaatteessa humanisti mutta ei osaa ideologisesti suhtautua kokoomuksen omimaan Suomeen. 

Kemppinenhän uskoo tässä kirjoituksessa että paluu porvarilliseen sentimentalismiin olisi ratkaisu sen sijaan että muut puolueet vastustaisivat yhdessä kokoomusta.

Kemppinen luulee ehkä sittenkin että nostalgia pelastaa. än jättää kokonaan sivuun vasemmistolaisen taistelun tasa-arvosta kun puhuu ehdottomasta tasa-arvosta aivan kun se olisi porvarien tuoma ajatus.

Kemppisellä on vaikeuksia erottaa kirkko ja evenkeliumien sanoma - sehän on vain porvarillista nähdä papit Jumalan edustajina.

Mutta Kemppinen alkaa lähestyä ideologista heräämistä:

"Osakkeenomistajilla on oikeus odottaa rahatuloja sijoituksistaan, mutta ei vastuuta. Muistuttaa primitiivistä uskontoa.

 

 

 



  Helsingin Sanomien näsäviisasta uskontopolitiikkaa 12.11.11:

...Vaan myös valtaa.

Kirkko Italiassa on julkisesti tukenut italialaisia mafiosoja ja Vatikaanin pankkiirit ovat tehneet pimeää bisnestä rikosperheiden kanssa. Ilman sitä siunausta  ei olisi italialaista mafiaa ja kansan epäpolitisoimista. Perinteinen katolisen kirkon kostava Jumala on ikäänkuin mafioson esikuva Italiassa - ja ristiinnaulittu raadeltu poika alamaisten idoli ja kohtalo.


2012

  • "God Condemns Pussy Riot."
    -Russian Orthodox church spokesman Vsevolod  Chaplin

 2012

 




Kirkon perinne-arvot ?

  • Kirkollinen lehti Kotimaa kysyi pääkirjoituksessaan "Rienausta kiiltokansissa"   1964, "missä on Juhannustanssien kirjoittajan ja kustantajan yleisen kehtaamisen raja" ja totesi, että Salaman kirja "etsii Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa". Pääkirjoituksessa ei esitetty sensuurivaatimusta, sitä pidettiin "diktatuuriratkaisuna", mutta vihjattiin kustantamon itsesensuuriin, joka olisi sivistysvaltion ratkaisu.  Arkkipiispa Martti Simojoki tuomitsi Salaman kirjan 11. marraskuuta 1964 pitämässään puheessa kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa.  Juhlapuhe julkaistiin seuraavana päivänä parissa kymmenessä sanomalehdessä ympäri Suomen. 

    Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien (romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan) poistamista romaanin uusista painoksista.

 

...ja sensuurin valta;

Jumalanpilkkalaki on yhä kirkkolaissa "uudessa sanamuodossa"  - vaikka YK:n alaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet vuosia Suomea, Irlantia ja Norjaa viimeisinä länsi-Euroopan maina poistamaan kaikki jumalanpilkkalait uskonnollisen väkivallan ja kiihkoilun oikeuttajana.  Ev.lut kirkkohallitus Helsingissä on lobannut kiivaasti keskiaikaista jumalanpilkkalakia ja valtionkirkon kirkkolakia eduskunnassa ja opetushallituksessa.
(Norja muokkaa sanamuotoa uuteen lakiin mutta ei poista sitä).

Koskematon kirkko?
Perinnevalta ilman perusteluita? 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (23 kommenttia)

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Surullista modernia vapaa-ajatteluksi verhoiltua uskontovihaa. Sen erottaa siitä, että kyseessä ei ole mikään älyllinen argumentti uskontoa vastaan, vaan kokoelma johon on listattu eri yhteiskunnallisilta alueilta kaikki ikävä mitä uskonnosta voi sanoa. Mikäli kirjoittaja yrittäisi esittää jonkinlaista älyllistä argumenttia aiheesta, hän joutuisi tosiseikan eteen, että filosofit kautta historian ovat pääsääntöisesti olleet älyllisiä uskonnon puolustajia. Kirjoittaja panostaakin paukkunsa uskonnon politisointiin, ts. ihmisen henkilökohtaisten uskomusten ja perhe-elämän arvojen esittämiseen poliittisena eli julkisena yhteiskunnallisena toimintana.

"Kivatkaan opettajat eivät muuta uskonnon oppikirjojen propagandaa ja kapea-alaisuutta, joka torjuu tieteellisen, filosofisen, psykologisen, sosiologisen, poliittisen ja historiatutkimuksen tiedon ja näköalojen pohdinnan eurooppalaisten jatkuvasti muuttuvasta kulttuurista."

Tällä kirjoittaja siis ei ilmeisesti tarkoita että tiede, filosofia, psykologia, sosiologia jne olisivat tuottaneet mitään lähtökohtaisesti uskontovastaista tietoa, vaan "pohdintaa jatkuvasti muuttuvasta kulttuurista", millä tarkoitetaan sitä, että kulttuurin muuttumisen voidaan jotakin kautta teoreettisesti spekuloida koskettavan myös uskontoa (vaikka uskonto jostain syystä on yhtä vanha kuin ihmishistoria). Tämä sama argumentti on tunnetusti kaikkien teini-ikäisten menetelmä torjua aiempien sukupolvien viisaus.

Erityisen ikäviä asioita tekstissä mielestäni on uskonnonopetuksen kampittaminen lasten hyvinvoinnin perusteella, kuten esittämällä raamatullinen helvettisymboliikka lapsiin kohdistuvana henkisenä väkivaltana, ja toiseksi uskontojen keinotekoisen vastakkainasettelun lietsominen paasaamalla samassa yhteydessä islaminuskosta.

Kaiken kaikkiaan tekstissä on selkeästi kysymys jostain ihan muusta kuin lasten hyvinvoinnista tai oppijärjestelmästämme, vaikka sanoma onkin puettu sellaiseen kaapuun.

Hupaisaa kun nyt tuossa on nappi "Julkaise Facebookissa", mutta sen ehtona on ettei saa esittää uskontoon kohdistettuja asiattomuuksia. Itse törmäsin tähän alkuperäiseen kirjoitukseen nimenomaan Facebookissa.

Arhi Kuittinen

Pahinta uskonnonopetuksen osuudessa yleissivistävän koulun osana on se, että se esitetään lapsille "yleissivistyksenä", vaikka se on muokattu ja tuotettu valtionkirkkojen valvonnassa ja sensuurissa.

On luotava tieteellisesti tutkittua ja eri näkökulmia sisältävää kulttuuriopetusta uskonnoista, politiikasta, filosofiasta ja psykologiasta, josta kenellekään, myös muslimeille ja jehoville, ei saa antaa "uskonnollisen" vakaumuksen takia ei saa antaa vapautusta.

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Voi olla että kaikki mitä sanot pitää paikkansa ja kaikki ehdotukset mitä tulee tehdä pitävät myös paikkansa. Mutta julistettu, ei keskusteleva, sanoma, jonka mukaan tietynlainen julistava opetus pitäisi saada kouluista pois, kärsii välittömästä uskottavuuspulasta. Huomasin että turha sinulle on kommentoida kun et kommentoi takaisin.

Lainaan vielä Bob Dylania:

"In a soldier’s stance, I aimed my hand
At the mongrel dogs who teach
Fearing not that I’d become my enemy
In the instant that I preach
My pathway led by confusion boats
Mutiny from stern to bow
Ah, but I was so much older then
I’m younger than that now"

Arhi Kuittinen

Suurin osa länsimaisen merkittävistä filosofian edistäjistä ovat olleet valtion uskontoinstituutteja ja kirkon opetuksia vastaan.

Ensimmäinen vapaa kulttuuria analysoinut filosofi, Sokrates, tapettiin kun hän esitti jumalat, perinnetavat ja perinneuskomukset ihmisen kehityksen pahimpina esteinä.

Fysiikan suurin filosofi ja tutkija Newton vastusti voimakkaasti kirkon opetuksia salaisissa päiväkirjakirjoituksissaan mutta ei tietystikään voinut puhua siitä, koska ei halunnut menettää päätään kirkon pyhälle vihalle.

Kirkko poltti hitaalla tulella ensimmäiset Euroopan aidot tiedemiehet eli astronomit.

II

Suomessa rippikoulut ovat nuorien suosimia kokoontumisleirejä maailmanennätysprosentilla 87%.

Kirkolla on loistava asema kertoa sillon oman toimintansa, kirkkorakennusten ja ajattelutapansa tarpeellisuudesta.

Uskonto täytyy olla yksityisasia demokraattisessa ja vapaassa maassa, ei edes vanhempien pakottama asia.

Arhi Kuittinen

Kemppisen toinen kirjoitus nostaa esille porvarillisten arvojen nostalgista tärkeyttä ensimmäisen kirjoituksensä jäljiltä.

http://kemppinen.blogspot.fi/2012/06/uskonto-takai...

Täytyy sanoa että Kemppisenkin housut alkavat tutisemaan kokoomuksen uusliberalistisen runttauksen jäljiltä.

Kemppinen on periaatteessa humanisti mutta ei osaa ideologisesti suhtautua kokoomuksen omimaan Suomeen.

Kemppinenhän uskoo tässä kirjoituksessa että paluu porvarilliseen sentimentalismiin olisi ratkaisu sen sijaan että muut puolueet vastustaisivat yhdessä kokoomusta.

Kemppinen luulee ehkä sittenkin että nostalgia pelastaa. än jättää kokonaan sivuun vasemmistolaisen taistelun tasa-arvosta kun puhuu ehdottomasta tasa-arvosta aivan kun se olisi porvarien tuoma ajatus.

Kemppisellä on vaikeuksia erottaa kirkko ja evenkeliumien sanoma - sehän on vain porvarillista nähdä papit Jumalan edustajina.

Mutta Kemppinen alkaa lähestyä ideologista heräämistä:

"Osakkeenomistajilla on oikeus odottaa rahatuloja sijoituksistaan, mutta ei vastuuta. Muistuttaa primitiivistä uskontoa.

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Lieköhän kirjoittaja Kuittinen on tietoinen edustamansa uusateistisen uskontoa politisoivan argumentaatioperinteen yhteydestä Yhdysvaltojen neokonservatiiviliikkeen poliittiseen agendaan? Tekstissä viitatut "evoluutiotutkimuksen johtopäätökset" viittaavat epäilemättä jonkinlaiseen Dawkinsin yksioikoiseen lukemiseen. Dawkinsin uskontovastaisilla populääriteoksilla ei ole mitään tekemistä hänen evoluutiobiologitaustansa kanssa. Syytä huomata, että Dawkins on julistanut uskontovastaista agendaansa syyskuun 11. pv 2001 iskuista alkaneen Afganistanin ja Irakin valloitusretken alusta lähtien, ja myöntää kyseisen päivämäärän olevan uskontovastaisuutensa taustalla. Dawkinsia näkyvämmin neokonservatiivisia uskontovastaistaisia kirjoittajia on myös olemassa, jotka liittävät uskontovihan suoremmin Yhdysvaltojen ja lännen velvollisuuteen tuoda rauhaa öljymaihin.

Lähteenä tuore uusateismia käsittelevä kotimainen yliopistotutkielma.

http://miikkaleskinen.fastmail.fm/Uusateismi.pdf

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Ensimmäisen linkin takana erään Britannian arvostetuimmista kirjallisuuskriitikoista näkemys etologi Dawkinsin uskontovastaisesta populääriteoksesta Jumalharha. Hän vertaa Dawkinsin uskottavuutta teologian luennoijana siihen, kuin biologiaa luennoisi ihminen, joka on lukenut vain yhden lintukirjan, ja että esimerkkinsä uskonnosta ovat vulgäärejä karikatyyrejä joiden edessä jo ensimmäisen vuosikurssin teologian opiskelija käpertyisi tuskasta.

Tämä absurdi tieteellinen uskottavuuden puute ei ole estänyt Dawkinsia saavuttamasta populääriteoksillaan maailmanmainetta jonkinlaisena uskonnon tieteellisenä kumoajana. Harmi vaan yksikään perinteinen filosofi ei ole häntä koskaan ottanut vakavasti, vaan hän on päinvastoin innostanut filosofiset lehdet ja kirja-arvostelijat toinen toistaan värikkäämpiin murska-arvioihin ja hänen ajattelunsa ristiriitaisuuksien osoittamiseen, ja on kääntänyt jopa tunnetut ateistit hyökkäykseen häntä vastaan.

http://www.lrb.co.uk/v28/n20/terry-eagleton/lungin...
http://www.the-philosopher.co.uk/reviews/dawkins.htm
http://www.philosophynow.org/issues/62/The_God_Del...
http://opinionator.blogs.nytimes.com/2010/08/11/on...
http://www.abc.net.au/religion/articles/2012/04/12...

Arhi Kuittinen

Uskonnonopetus on yhden lintukirjan opetusta.

Ja sen nimi on "uskonto on aina hyväksi ja ihmistä jalostavaa"

Opetuksessa Ei ole rehellistä vertailua ja analyysiä edes historian faktojen pohjalta.

Institutionaalinen uskonto on ollut aina osa valtakoneistoa.

Lapset eivät saa ymärrystä, miksi valtionkirkolle on tärkempää korostaa Jeesuksen kuolemaa Jeesuksen eettisten puheiden sijaan.

Jos keskustelet vaikkapa 12-15 vuotiaan kanssa uskonnosta ja yrität kysyä jotakin uskontofilosofista vertailua tai selityksiä uskontohistorian tapahtumille, jannu on aivan suu auki.

Kysypä, kuinka esim. natsisaksa ja Suomen sisällissodan suomenruotsalainen eliitti käytti kirkkoja ja uskontoa sodanlietsonnan ja rasismin tärkeänä keinona.

Kysypä sivistettävältä lapselta myös mitä eroja on katolisessa ja protestanttisessa teologiassa - niin saat tuijottaa tyhjiä ällisteleviä silmiä.

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Eipä vaikuta siltä että sinäkään olet saanut sivistystä miksi on tärkeää korostaa Jeesuksen kuolemaa, ja miksi kristityt kantavat tästä kuolemasta ja kärsimyksestä muistuttavaa symbolia.

Esimerkkisi keskusteluista lasten kanssa kuulostavat lähinnä pelottavilta--itsekin kieltäytyisin tekemästä mitään uskontofilosofista vertailua, mikä kuuluu uskontofilosofian erikoisalaan ja millä on yhtä vähän tekemistä uskonnon kanssa kuin urheiluselostuksella on tekemistä urheilun kanssa. Kirjoitusasustasi paistaa että pidät uskontoa epärehellisenä, mutta se, että hyökkäät uskontoa vastaan kaikin mahdollisin asein on puolestaan minun mielestäni epärehellistä. Se on jonkinlaisten kauhukuvien realisointia.

On ihan tavallista että ihmisille saattaa muodostua kielteisiä kuvia joistain oppiaineista opiskeluaikana. Klassikoita ovat laulunopetuksen kokeet. Ehkä sinulle on käynyt niin, ja olet uskonnonopettajallesi ikuisesti katkera.

Arhi Kuittinen

Ihminen saa uskoa mitä tahansa yliluonnollisesta kunhan ei pakota muita uskomaan siihen.

Älä sekoita uskonnonvapautta ja uskonnollista pakkosyöttöä "perinteenä" toisiinsa.

Ala-asteella uskonnonopetus on erityisen törkeää ihmisten pakottamista uskonnollisiksi.

Lapsia pakotetaan n. 60% ala-asteen kouluissa rukoilemaan oppivelvollisuutena kirkon Jumalaa ja myös poliitikkojemme puolesta - kuin Pohjois-Koreassa tai kekkosen aikana suurta johtajaa (minut kuten muut pakotetiin 70-luvulla rukoilemaan suuren johtajan Kekkosen puolesta joka viikko).

Kirkot saavat järjestää omia kerhoja ja ylistää lapsille joukkomurhaaja Moosesta Jumalan palvelijaksi mutta on järjetöntä että verovaroin kustannetaan kirkon aatekerhoja kouluissa oppitunteina ilman oppilaan omaa valintaa.

Arhi Kuittinen

Räikein vakaumuksellinen uskonnonopetus on poistettu kirjoista tyylillisesti

- mutta kehys, rajaukset, epämoderni ja kirkkokeskeinen näkökulma ja opetuksen mentaaliset keskukset sekä sokeat pisteet on säilytetty piispojen ehdoilla.

"... Mielestäni vanhalta pohjalta ei voi jatkaa. Vielä jokin aika sitten peruskoulujen uskonnonopetus oli ns. vakaumuksellista. Ja sen kyllä huomasi.

Sittemmin vakaumuksellisuus on poistettu, mutta käytännössä opetus rakentuu vanhalle perustalle ja suurelta osin jatkuu entisellä radallaan sen sijaan, että oltaisiin ryhdytty kokonaisvaltaisesti uudistamaan katsomusaineiden opetusta ja sisältöjä. Kuinka tulisi siis toimia?

http://vpleivo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/110069-ero...

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

"Suurin osa länsimaisen merkittävistä filosofian edistäjistä ovat olleet valtion uskontoinstituutteja ja kirkon opetuksia vastaan.

Ensimmäinen vapaa kulttuuria analysoinut filosofi, Sokrates, tapettiin kun hän esitti jumalat, perinnetavat ja perinneuskomukset ihmisen kehityksen pahimpina esteinä."

Mistäköhän maitopurkista noita näkemyksiäsi oikein taiot vai keksitkö tahallasi päästäsi?

Sokrates tunnettiin läpikotaisin uskovainena ihmisenä joka seurasi ateenalaisittain poikkeuksellisen intohimoisesti Ateenan valtionuskontoihin liittyviä riittejä. S. tunnetusti kieltäytyi pelastautuakseen kuolemantuomiolta pakenemaan Ateenasta johtuen intohimoisesesta isänmaallisuudestaan, ja pyysi vielä viimeisenä toiveenaan ennen kuolemaansa kukon uhraamista Asklepiokselle.

Merkittävämmät ateistiset länsimaiset filosofit kautta historian voidaan laskea yhden tai korkeintaan kahden käden sormilla, mutta heidän joukossaan ei ole yhtään tästä perinteisestä filosofisten suurmiesten porukasta: Sokrates, Platon, Aristoteles, Kant, Spinoza, Leibniz, Hume, Locke, Hegel, Wittgenstein. Tarkoitat "merkittävillä filosofian edistäjillä" korkeintaan jotain itse rajaamaasi modernien poliittisten tiedemiesten joukkoa, ei tuossa heitossa muuten ole mitään tolkkua.

Arhi Kuittinen

Suurin osa mainitsemistasi filosofeista vastusti kirkon oppeja.

Jos luet Platonin teksteistä Sokrateen keskusteluja niin hän kyseenalaistaa sangen monessa keskustleussa ihmisten tukeutumisen valtion jumaliin ja uhrikulttuuriin.

Käyttäjän jaakkosaaristo1 kuva
Jaakk0S .

Aika vähänpä he olisivat teologiaa tai yhtään mitään kyenneet uudistamaan mikäli olisivat olleet asioista samaa mieltä. Ehkä merkittävin kristinuskon puolustaja Kierkegaard oli samalla aktiivisin kirkon toimintatapojen vastustaja, ja hänetkin epäilemättä tästä syystä esittäisit "kirkon vastustajana", siis tuhoten ja raiskaten kaiken minkä puolesta hän eli. Olennaista näissä filosofeissa on se, että he ajattelussaan uskoivat Jumalaan ja pitivät tätä olemassaolevana olentona.

Kysymys sinun kirjoituksessasi ei näet ole lainkaan kirkon toimintatavoista, siis siitä, MITEN uskontoa tulisi opettaa, vaan siitä, että pidät Raamatun symboliikkaa ja lasten hengellistä kasvatusta henkisenä väkivaltana. Ja tämä on poliittista ateismia, tarkemmin sanottuna uusateismia. Se on vain verhoiltu sanamuotoja oikein valitsemalla kuulostamaan jotenkin syvälliseltä. Toimintasi on poliittista mutta puettu älyllisyyden kaapuun.

Sokrates-tulkintasi on uskomaton, käsittämätön ja mielivaltainen. Arvelen että olet vain irroittanut pari tarkoituksiisi sopivaa lausetta ja katsot sen riittäväksi hänen lainaamistarkoituksessa, jotta saisit tekstillesi vähän uskottavuutta.

Arhi Kuittinen

Torjuntavoitto?

"Tältä pohjalta vain yhden tunnin vähennys on torjuntavoitto vaikka harmittaakin kovasti, Räsänen toteaa tiedotteessaan."

http://www.verkkouutiset.fi/index.php/politiikka/9...

Kysymys on taas asetteluista.

Uskonto on jotakin, jota täytyy puolustaa. Eikö oppilaitten oikeutta saada yleissivistystä ilman uskonnollisen organisaation toimintaa ja ohjailua koulussa?

Suomessa on ollut monenlaisia salaisen koulupolitiikan todellisia torjuntavoittoja ja tämä kokoomusvirkamiesten laaja salaliitto VKTS on ällistyttävin ja kauhistuttavin.

Se määrää vieläkin koulujen opettaman oikeistolaisen ihmiskuvan nöyrästä ja passiivisesta kansalaisesta. Suomalainen nuori ol poliittisesti passiivisin Euroopan nuorista.

VKTS

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/saatio...

--

Arhi Kuittinen

Kölnissä oikeus ratkaisi, että ympärileikkaus on vammantuottamus.

Vaikka Saksan perustuslaki turvaa uskonnonvapauden sekä oikeuden harjoittaa uskontoaan, ne eivät saa olla ristiriidassa perustuslain toisen pykälän kanssa - oikeuden fyysiseen koskemattomuuteen.

http://yle.fi/uutiset/varikas_jalkipyykki_ymparile...

Arhi Kuittinen

No nyt alkaa opetuskulttuurin jetset heräämään ja puhumaan valheesta, tästä tunnustuksellisesta "tunnustuksettomasta" uskonnonopetuksesta ja tahallisesta kirkon ajamasta segregaatiosta oppilaille!

Professorin käämi paloi - tätä ei ole ennen nähty tässä valtionkirkkojen dominoimassa uskonnonopetuksen opetussuunnitelmassa, joka on siis vain indoktrinaatiota:

"Uskonnonopetus ei nykyisellään palvele yhteiskunnan tarpeita,

sanoo Helsingin yliopiston uskonnon didaktiikan professori Arto Kallioniemi.

Hän kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehden mielipideosastolla, että uskonnonopetuksen pirstaleinen toteuttaminen antaa koulun arjessa oudon signaalin erilaisuuden kohtaamisesta.

”Vaalitaan puhdasoppisuutta – lapsia suojellaan siltä, että he joutuisivat luokkayhteisöissään aktiivisesti kohtaamaan, ymmärtämään ja kunnioittamaan erilaisia katsomuksia ja uskontoja”, Kallioniemi sanoo.

”Meillä on tällä hetkellä hyväksytty kolmentoista eri uskonnon mukainen opetussuunnitelma. Pääkaupunkiseudulla on kouluja, joissa opetetaan kuutta tai seitsemää eri uskontoa. Lapset siis hajotetaan opetuksessa osa-ryhmiin”, hän kirjoittaa.

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/8686-profe...

Arhi Kuittinen

Tunteet eivät noudata ulkoista logiikkaa.

Ihmisen suhteeton subjektiivisuus on tunneasioissa ja kiintymyksissä fakta.

Perusteluja kannattaa aina kysellä mutta useimmiten ihmiset kieltäytyvät loukkaantuneina kuuntelemasta vasta-argumentteja. Se on ihmisoikeus kieltäytyä subjektiivisen suuntautumisen perustelemattomuudesta.

Sitten asetelma on toki eri asia, jos ihminen alkaa perustella "logiikalla" emotionaalisia uskomuksia ja vaatia muita niiden tunteiden "logiikan" alle kuten kirkonmiehet & -naiset, jotka vaativat kirkon määrittelemää uskonnonopetusta lapsille valtion pakottamana asiana.

Silloin emootiosta tehdään politiikkaa ja silloin tarvitaan julkista logiikkaa ja rajanvetoa.

Valtiota ei saa käyttää yksinoikeutettuna emotionaalisena aseena, se on yhteisen demokratian ja elintilan tärkeä ehto.

Ihminen on induktio-olento - mutta yhteiskunnallinen sopimus ja yksilön tasa-vertainen vapauden suojelu vaatii deduktiota.

Arhi Kuittinen

Uskonnot kiinnostavat nuoria - mutta segregaatiota ja kirkon sekä muslimiimaamien dogmeja ajava kirkon malli virallisesta uskonnonopetuksesta kouluissa valtion ohjaamana kyllä lannistaa hartaimmankin sielun:

- "Tunnustuksellinen opetus ei edistä monikulttuurista ymmärrystä"

ja mikä nyt on siis tilanne kouluissa.

Mutta tietysti:

" Uskonnot kiinnostavat nuoria

Koulun merkitystä korostaa myös brittiläinen professori Robert Jackson Warwickin yliopistosta. Hän on mukana Euroopan neuvoston REDCo-hankkeessa, jossa laaditaan suosituksia uskonnonopetuksen sisältöihin.

– Uskonto on osa kulttuuria. Ei voi ymmärtää kulttuuria ymmärtämättä uskontoja, Jackson painottaa.

Hankkeessa on tutkittu nuorten asenteita eri uskontoihin kahdeksassa maassa, muun muassa Englannissa, Saksassa, Norjassa ja Virossa.

Seuraavassa vaiheessa tutkimus laajenee myös Suomeen. 14–16-vuotiailla on aito halu tietää erilaisista maailmankatsomuksista. Vapaa-ajalla heillä on muuta tekemistä, joten tietoa odotetaan koululta, sanoo Jackson."

http://www.verkkouutiset.fi/index.php/kotimaa/29-k...

Kokonaan:

Professori Hannele Niemi Helsingin yliopistosta kaipaa avointa keskustelua siitä, miten uskoa pitäisi koulussa opettaa niin, että se edistäisi todellista monikulttuurista ymmärrystä.

Tunnustuksellisen opetuksen sijasta tarvitaan Niemen mukaan opetusta, joka auttaa eri uskontokuntiin kuuluvia ymmärtämään toisiaan jokapäiväisessä elämässä.

– Uskontokuntasidonnainen opetus lokeroi oppilaita, Niemi sanoo.

Kaikille yhteinen opetus, joka esittelisi eri uskontoja tasapuolisesti, auttaisi Niemen mukaan eri uskontokuntiin kuuluvia ymmärtämään toisiaan jokapäiväisessä elämässä.

Niemi on huolissaan uskontotuntien vähenemisestä peruskoulun tuntijakouudistuksen vuoksi.

– On vaarallista vähentää opetusta, jota tarvitaan monikulttuurisen maailman ymmärtämisessä.

Niemi pitää toiveunena ajatusta uskonnon opetuksesta läpäisyperiaatteella eri aineiden kuten historian, maantiedon ja äidinkielen yhteydessä.

– Integroinnissa kukaan ei ota vastuuta, että se myös toteutuu.

Niemi osallistuu Turussa tällä viikolla järjestettävään kansainväliseen uskontokasvatuksen seminaariin. Mukana on toistasataa tutkijaa ja opettajaa 39 EU-maasta.

Uskonnot kiinnostavat nuoria

Koulun merkitystä korostaa myös brittiläinen professori Robert Jackson Warwickin yliopistosta. Hän on mukana Euroopan neuvoston REDCo-hankkeessa, jossa laaditaan suosituksia uskonnonopetuksen sisältöihin.

– Uskonto on osa kulttuuria. Ei voi ymmärtää kulttuuria ymmärtämättä uskontoja, Jackson painottaa.

Hankkeessa on tutkittu nuorten asenteita eri uskontoihin kahdeksassa maassa, muun muassa Englannissa, Saksassa, Norjassa ja Virossa. Seuraavassa vaiheessa tutkimus laajenee myös Suomeen.

– 14–16-vuotiailla on aito halu tietää erilaisista maailmankatsomuksista. Vapaa-ajalla heillä on muuta tekemistä, joten tietoa odotetaan koululta, sanoo Jackson.

Uskonnon opetus myös kiinnostaa oppilaita enemmän silloin, kun siihen sisältyy tietoa muistakin kuin omasta uskonnosta, sanoo professori Volfram Weisse Hampurin yliopistosta.

– Myös ne, jotka eivät kuulu kirkkoon, ovat kiinnostuneita erilaisista maailmankatsomuksista ja pohtivat suhdettaan niihin.

Perjantaina päättyvä seminaari on suurin kansainvälinen uskonnonopetukseen liittyvä tapaaminen. Se järjestään tänä vuonna 18:tta kertaa.

Arhi Kuittinen

Puheenaihe: Kouluihin globaalia moraalia

" Jos taas uskonnon fokus olisi kansainvälistymisessä ja kulttuurilukutaidossa, uskonnon opetus aloitettaisiin eri maailmankatsomusten ja uskontojen maailman synty- ja luomistarinoilla, myös luonnontieteellisellä.

Nyt viisi ensimmäistä luokkaa päntätään, että tämä uskonto on maailmankuvasi pohja. Se voi auttaa tulkitsemaan zombie-elokuvia kristillisestä näkökulmasta, mutta miten tämä voi tukea muiden maailmankatsomusten mieltämistä samanarvoisina? "

http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite?c=AMArticle_C...

Arhi Kuittinen

"Muissa Pohjoismaissa on siirrytty kaikille yhteisen uskontotiedon opetukseen.

Ruotsissa tämä tapahtui jo 1960-luvulla ja Norjassakin vuonna 1997.

Kallioniemen mukaan Suomi on kuitenkin uskontohistoriallisesti erilainen kuin muut Pohjoismaat, sillä ortodoksinen kirkko ja kulttuuri ovat olleet täällä perinteisesti tärkeitä. Tätä on käytetty argumenttina sen puolesta, että uskonnonopetus on haluttu pitää tunnustuksellisena tai ainakin säilyttää se oman uskonnon opetuksena."

http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/uskonnonope...

Arhi Kuittinen

Miksi nopeasti vähenevä uskonnollisuus ei näy rikostilastojen hurjana kasvuna? Ja miksi vähiten uskonnolliset maat keikkuvat erilaisten inhimillisen kehityksen indeksien kärkisijoilla?"

"Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan enää 27 prosenttia meistä uskoo ”kristinuskon Jumalaan”, 21 prosenttia ei usko mihinkään, ja loput keikkuvat siinä välissä.

http://www.ts.fi/mielipiteet/kolumnit/378360/Katoa...

Arhi Kuittinen

Uskontotiede uskonnonopetuksen perustaksi

Uskonnonopetus ei ole enää virallisesti tunnustuksellista, mutta kuitenkin oppilaan oman uskontokunnan mukaista. Koulun tehtäväksi ei nähdä uskontokasvatusta vaan uskontoa koskevan tiedon jakaminen. Oppilaan oma uskontokunta määrittää enemmän tai vähemmän opetuksen painopisteen.

- Ilkka Pyysiäinen

Kirjoittaja on uskontotieteen yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa.

http://suomenkuvalehti.fi/blogit/eri-mielta/ehdotu...

Toimituksen poiminnat