Juhannuksen hiillos ja historian paine Euroopassa

* päivitetty III

Viimeaikainen foobinen karhuhysteria (mm. valtakunnalliset hysteriahälytykset televisiossa kesken ohjelmien jostain rauhallisesta karhusta löntystelemässä uteliaasti pikku kylässä) on taas laittanut ajattelemaan juhannuksen kulttuurista taustaa ja jännitettä.

Useimmalle suomalaiselle juhannus on lempeää sekoilua suvessa, paineitten päästelyjuhla ja loman alkusoitto mutta uskontotieteilijänä tulen aina ajatelleeksi tuhottua muinaiskulttuuria, jonka rippeitä sauna, muunnettu Johannes Kastajan "juhannus" ja suomalaisten mentaalinen metsämeditaatio ovat.

Rippikoululeiritkin ovat pohjimmiltaan vain muinaisen hedelmällisyyskulttuurin toisintoja: joukko sukupuolikypsiä ihmisiä viedään metsään meditoimaan, oppimaan rituaaleja ja leikkimään  - ja ehkä vieläkin kirmaamaan puolialastomana metsään hurmoksessa.

Vihtahousu tunnetaan nykyään vain Saatanan nimikkeenä mutta oli alunperin karhun lempinimi.

Kirkonmiehet demonisoivat alkuperäisen uskonnon eli käytännössä panteistisen luontokulttuurin kaikin keinoin. Muinaisuskontomme ei ollut siinä mielessä valtionuskonto kuin kristinusko vaan jokainen tuli omalla uskollaan autuaaksi. Jokainen sai valita jumalansa, joihin luotti.

Mutta kirkko ei luottanut sanaansa vaan kuninkaan miekkaan. Kuningas yhdistettiin saarnoissa Jumalaan, Jumalan sijaiseksi. Siinäpä valtiolle motiivi yhteistyöhön kirkon kanssa.
-70-luvullakin kansanparannus oli hyvin ankarasti rikoslain rankaisema teo, jopa selän hierominen tai loitsujen lukeminen hunajavedellä kyyditettynä! Naapurin puukottamisesta saattoi saada lievemmän tuomion. Jokainen vanha kirkko on rakennettu muinaisuskonnon pyhälle lehto- eli seita-paikalle. Tapahtui kulttuurikaappaus ja shamaanit murhattiin.

Juhannuskin on kirkolle kaapattu muinaisjuhla, jolle on annettu nimi kirkon käsittämän Johannes Kastajan mukaan.

Juhannuksen alkuperä on hedelmällisysjuhlissa, joista tärkein oli äitikarhun lihan palvominen.

Johanneksen juhla valittiin harkitun symboliseksi vastapainoksi, vaihtoehtojuhlaksi, tärkeimmän suomalaisen rituaalitapahtuman analogiseksi vaihtoehdoksi  Johanneksen irtonaisen pään takia.

Johanneksen pään tilalla oli alunperin jotakin muuta Suomen maagisessa suvessa.

Juhannus, alkuperältään muinainen ehtoollinen, jumalallisen elämänlahjoittajan karhunpalvojainen, joissa esi-isämme palvoivat äitikarhun lihaa hitaalla hiilloksella, nostivat karhun pään juhannustolppaan ja kirmasivat sitten alastomana suvimetsään. Karhun pää oli yhteyden- ja liitonmerkki elämän ja lihansa antaneeseen karhuäitiin.

Suomea ei käännytetty lainkaan sanan voimalla.

Juhannus on minulle symbolinen juhla suomalaisen mentaalisen historian murskaamisesta ja invalidista historiantajusta. Suomalainen depressio ja häpeä ovat aivan suora seuraamus kirkon häpeä- ja syntikeskeisestä opetuksesta. Kaikki originaali kulttuuri ja ihmiskuva julistettiin kadotuksen alaiseksi ja lainvastaiseksi toiminnaksi.

Julmuus perustuu aina ylemmyydentunteeseen. Institutionaalinen, ulkoapäin johdettu uskonto on kätevin ylemmyyden peruste.
Kulttuurinen pakkokäännytys oli Suomessa fasistinen operaatio. Totaalinen aivopesu miekan ja rangaistuksen uhalla.

Sisällissota ja sitä edeltäneet nälkäkuolemat  oli looginen jatkumo valtakulttuurin ehdottomalle julmuudelle ja puhdistuseetokselle.

Autoratiivisen kulttuurin perusta on ehdottomissa totuuksissa. Tietämättömydessä. Ja vihollisissa.

Euroopan äärioikeisto vahvistuu koko ajan ja tukeutuu vahvasti "kaikkivaltiaaseen", monokulttuurin jumaluuteen.

Suomessa on vielä vain perussuomalaisen puolueen viaton uho, mutta joka voi hetkessä ottaa harpauksen takaisin kuninkaan valtiokäsityksen "isänmaalliseen" eli nationalistiseen kiihkoiluun, suojeluskunta-kristinuskon kilven ja teloitusristin takana.

II

Mistä psykologinen peruslataus, ideologinen kaipuu, äärioikeiston ja sotakulttuurin vihapelkoon valtakulttuurin vastaiseen, erilaiseen?

On äärimmäisen oleellista ymmärtää, kuinka fasistisen hybriksen takana on aina avuton kärsimys, suvussa kulkeva traumalataus ja koston mielikuville latautunut, empatiasta vapauttava itsesääli, sadomasokistinen helpotuksen tavoittelu systematisoidusta traumakulttuurista.

Traumakulttuurin symboliksi kirkon risti sopiikin erittäin hyvin. Se on valtaa tavoittelevien kirkoisien symboli, jota alkuseuraunta ei vahingossakaan käyttänyt. Symboli totuudelle, joka pyhittää epäpyhätkin keinot.

Ensimmäinen maailmansota käynnistyi aatelisten tavoitellessa takaisin omaa etuoikeutettujen "kunniakulttuuriaan", ideologisesti perusteltua epätasa-arvoa ja autoritaarista yhteiskuntajärjestystä ohi uuden ajan vapautuvan modernin amoraalisen, vapaasti uudistuvan ja luovan aikakauden noustessa vanhan järjestyksen ja ihmiskuvan tilalle.

Kulttuuri ja taide julisti ehdotonta subjektiivisuutta kun taas kontrollikulttuuri korosti ehdotonta, sokeaa järjestystä  yliobjektien kautta, kuten Jumala, isä tai keisari/kuningas.

Väkivalta oli vanhan "aatelisen" maailmanjärjestyksen perusta, koska lapsuudessa koettu ihmiskuva ja jumalakuva,  kasvatus, oli väkivaltaa ja äärimmäisiä kontrasteja.

Sota on aina hierarkia-ajattelun jyrkentämistä ja turvaamista.
Kirkkouskonto perustuu jyrkille hierarikoille, joten kirkolla ei ole koskaan ollut mitään sotaa vastaan.

Sisällissodan upseereista 90% oli suomenruotsalaisia. Kysymys oli selvästä luokkasodasta. Arvo saatiin vain hierarkialla ja alistumalla, ei tiedostamalla. Mannerheim-kultti on yhä vahvasti elävää kuningas-nationalismia - ilman mitään historiallista totuutta suomenruotsalaisten luokkasodasta köyhiä vastaan.

Jumala oli aikuisten puolella ja aikuiset olivat jatkuvassa sodassa lapsen vapaata, leikittelevää assosiaatiota ja vapaudenkaipuuta vastaan.

Ensimmäinen maailmansota oli käytännössä kuolevan maailmanjärjestyksen ja kunniakäsitysten viimeinen kouristus, epätoivoinen show, kramppi, sota modernia aikaa ja traumoista irtipäästämistä vastaan. Aatelisten klaaniajattelun  korostaminen kasvatti viholliskuvaa ihmiskunnan äärimmäiseen vihanäytökseen Jumalan avulla.

III
Onko Afganistanin sodan taustalla jokin näkymätön historiallinen, näytösluonteinen eetos?
Imperialistinen toistopakko nyt rajoitetulla sotanäyttämöllä?
Kenraalien paineventtiili kuten I maailmansota?

Ensimmäistä maailmansotaa ei esitellä normaalisti ideologisena sotana mutta se oli yhtä ideologinen kuin oli natsien fanaattinen ylimielisyys, roolipeli ja teknologiausko. Kenraalien juhlaa ihmisistä massana, aatelisten persoonattomana käyttövoimana.

Harva historioitsijakaan tajuaa, kuinka militaristinen Itävalta/Saksa oli vuosisadan alussa. Kuinka tämä heijastuu yhä EU:n politiikkaan.

Kuinka paljon isänmaa-ajatus ja keisariunelma pysyi kirkon tuella kasassa? Unelma ohjatusta hierarkiasta Jumalan siunaamana. Sotilaat saivat yhteiskunnassa jatkuvasti kunniaa ja etuoikeuksia rauhan aikana - ja heidän tuli toivoen lunastaa saamansa kunniamielikuvat vihdoinkin oikeassa sodassa.

Mm. jungilaisesti saksalainen äärimmäisen erillinen ihmiskuva miehestä ja naisesta yritti tuhoisasti tuottaa toisistaan mahdollisimman kaukana olevat konseptit vastakkaisista seksuaalisuuksista. Sota kotona on alusta sodan lavastamiseksi valtakuntien välillä - jotta teolisuuseliitti saisi elintilaa, alueita ja raaka-aineita.

Ensimmäinen maailmansota toteutti kuitenkin pahimmat pelkonsa "kansallisesta turvattomuudesta", joita pelkoja "vastaan" sota oli käynnistetty.Eli pelko toteutti taas itsensä.

Äärimmäiset nöyryytykset, nälän, kaiken suhteellistavan ja mitätöivän inflaation, nihilistien äärimaterialismin puutteen tunteen kautta, kaiken hinnoittelun,  yhteiskunnan hajoamisen - auktoriteettiyhteiskunta menetti uskonsa auktoriteetteihin. Isät parittivat tyttäriään ja äidit ajoivat poikansa etsimään ruokaa jätekasoista.

Fasismi nousee aina sadistisesta kasvatuksesta.

Sotia ennen Saksassa oli hyvin puhdas ja tunteista  ideologisesti  "puhdistettu" kasvatusoppi, tottelevaisuus, joka vetosi Kristuksen suunnattomiin kärsimyksiin syyllistäessään "tottelemattomia" lapsia syyllisinä/juutalaisina hyvän Jeesuksen kuolemaan. Sama sokea tottelevaisuus, jota kirkko on koulinut suomalaisten tajuntaan 900-vuotta.
Mikään ei riittänyt kristilliselle kasvatukselle, joka arvosti Jeesuksessakin lopulta vain uhrautuvaa krusifiksinuken masokistia. Järjestys nähtiin vain alistamiseksi ja alistumiseksi. Ei kohtaamiseksi.

Kun sadistisesti ja tunnottomasti auktoriteetteja  kunnioittamaan kasvatettu kansakunta menetti uskonsa lamassa auktoriteetteihin,  puhdas auktoriteetti narrin hahmossakin sai kaikki portit auki saksalaisen yhteiskunnan selviytymistaistelussa.

Sadistisen ajattelun ytimessä on aina itsesääli ja oman/suvun uhrihyvityksen aatos.

Saksalaiset ovat turruttaneet nyt itseään toisen maailmansodan kärsimyksistä ja ilmaisseet sen hyvin selvästi, kuinka ylpeitä ovat olleet tästä marttyyrisävytteisestä vaikenemisen uhrikulttuuristaan. Kuinka se on puhdistanut heitä pahasta.

Kuinka Saksa on jo niin puhdas, etä voi käydä taas sotaa vieraalla maalla.

Tämä skandaali valaisee nyt laajalle yleisölle aika selkeästi, miksi Saksan presidentti Horst Köhler möläytti ja joutui eroamaan pikaisesti:


"Saksan täytyy puolustaa taloudellisia etujaan myös sotilaallisesti." - IL

USA tiesi jo aikoja sitten mineraalivarannoista.

Tietysti.

No, the U.S. Didn’t Just ‘Discover’ a $1T Afghan Motherlode.

One retired senior U.S official is calling the government’s mineral announcement “pretty silly,” Politico is reporting. “When I was living in Kabul in the early 1970s the [U.S. government], the Russians, the World Bank, the U.N. and others were all highly focused on the wide range of Afghan mineral deposits. Cheap ways of moving the ore to ocean ports has always been the limiting factor.”

Hitlerin vihalla vapaan muodon taidetta kohtaan on suora yhteys aatelikulttuurin kuolinkouristukseen vapautuvan Euroopan tanssiessa 1900-luvun alussa. Hitler koki olevansa vanhan järjestyksen täydellistymä, patriarkkojen ja naisten ekstaattisen ihailun huipentuma.

Kaikki saksalaiset nuoret, joiden kanssa olen keskustellut, ovat kertoneet, että heidän sukunsa ovat systemaattisesti kieltäytyneet kertomasta, mitä suvussa sodan aikana tapahtui.

He eivät tunnistaneet lainkaan sitä Saksan menneisyyden selvittämisen imagoa, jota suomalaiset sanomalehdet ovat tajuttomasti hehkuttaneet ihailtavan saksalaisesta menneisyyden perusteellisesta tilityksestä.

Suomalaisten harjoittama saksalaisten ihailu on aina ollut sokeaa ja traagista. Mitään ei ole muuttunut.

* Muistakaamme  edesmennyttä Alice Milleriä
ja hänen opetuksiaan kasvatuksesta kulttuurin ytimenä

::::

WWW

Politiikassa omaksuttu kirkollisen sanelun kulttuuri ainoasta totuudesta:

Ydinvoima, 2000-luvun suomettuminen

ja

 ”Asiantuntijat pelkäävät kostoa”

::
Suomalaisuus ja häpeän paine, kasvatuksen päämäärä:

Suomalaisnuoret ovat fiksuja mutta passiivisia
::
Muinainen vuodenkierto
::
Jumala löytyi luonnosta

Vanhasuomalaista luonnonuskontoa harjoittava Anja Ukontuli
kokee, että  juhannusviikon varsinainen juhla oli kesäpäivänseisaus. 
- maksullinen, HS-digilehti tilaajille

::

Synti
Synti. Uskonto on universaali ilmiö ja se jossain muodossa esiintyy jokaisessa kulttuurissa. Entä synti? Onko se länsimaisen ihmisen taakka, vai perustuuko sekin ihmisen ikuiseen synnintuntoon? Akatemiatutkija, uskontotieteilijä Ilkka Pyysiäinen keskustelee Kalle Haatanen kanssa napakkaan tyyliin uskonnon ongelmakohdista ja ahtaiden yhteisöjen huonoista puolista.

::

Vapaus, kaipaus ja ahdistus

::Radioateljee: Juhannus
- audio feature
.