Stephen Elop on Troijan hevonen

Stephen Elop on Nokian loppu.

Hän on insinöörikulttuurimme  suojautuvan eliitin järkyttävän itsestäänselvä hätävalinta,
vastuunpakoilun ruumiillistuma, vain eliitin epätoivoinen suoja Nokian omassa johtajakriisissä suuren ja mahtavan Microsoftin
mielikuvatehon toivossa.

Otetaan kaveri taloon toisesta megalomaanisesta
firmasta. Massaa, jargonkyvykkyyttä ja epäkarismaattisuutta yhteisellä
visiolla, toki Microsoftin ehdoilla.

Hän tekee Nokiasta Microsoftille vaarattoman yrityksen ilman omaa ohjelmistokehitystyötä.

Hän ajaa Nokian kännyköihin Windows Phone 7 / Windows Mobile platform-käyttöjärjestelmän ja Nokian osaksi Microsoftia – tai alas palasiksi.

Hän ei hyväksy Androidia rinnalle, joka olisi elastisin käyttöjärjestelmä Nokialle. Nopein muutoksille ja eri tahojen kokeiluille. Uusille innovaatioille.  

Hän
edustaa massabrändiä, Microsoftia, sulkeutunutta korporaatiohykertelyä ja raskasta
markkinointia eikä ymmärrä että markkinat ovat nyt kuluttajavetoiset.

Hän
ajattelee markkinoita ja menneitä menestyksen avaimia, talouslehtien
muodikkaita menestyksen mittareita. Ei yksilöitä ja yksilön tarpeita.  

 

Kuluttajat valitsevat
ja kuluttajat tiedottavat, mistä tykkäävät.

He eivät kaipaa enää
historiaan häipyvää microsoft-uskontoa, jota aikoinaan kannattelivat
ATK-tukihenkilöt taatakseen oman työpaikkansa mahdollisimman vaikealla
käyttöjärjestelmällä, jonka käyttäjän täytyy olla nippelispesialisti.

Microsoftin ja Nokian kulttiin kuuluu se, että fanit mukautuvat
uskollisesti vuodesta toiseen toistuviin järjestelmän epäinhimiillisiin
ja epäkognitiivisiin outouksiin ja insinöörien kaltaisen motivaation
osoittamiseksi tuntevat kiitollisuutta teknisiin innovaatioihin, joilla
ei ole mitään tekemistä laitevuorovaikutuksen kanssa.

Jos
vanhenevan äijän libido on vain superkorporaation lipevään
statuskamppailuun ja korporaatiohypetykseen suuntautunutta
grandiositeettikokemusten varmistamista, hän ei voi ymmärtää
esimerkiksi sosiaalisen median, omaehtoisen julkaisun, profiloidun
median ja työympäristön sekoittumista uutena kulttuurina. 

Hän
ei ymmärrä Fuzzy logic-toimintaperiaatteita ja käyttää hyväkseen Microsoft-evankelistana
Nokian johdon insinöörikulttuurin paatoksellisen uskonnollista
virettä, perinneviritystä ja suuruudenhulluutta.

Stephen
Elop ei ymmärrä mitä on vuorovaikutteisuus. Kallasvuo ymmärsi vielä
vähemmän (jäykkä ja app-ohjelmille erittäin vaikea Symbian platform).

Pieni muutos ei ole muutos näin isossa kysymyksessä.

 

Hän
ymmärtää vain näyttävyyden ja viisivuotissuunnitelmien päälle. Hän ei
ymmärrä miksi Ihonen käyttäjä käyttävät kameraa ja videota mutta  ihmiset eivät käytä vaikeaselkoista  Nokian
kameratoiminto, vaikka Nokiassa olisi terävin kamerakenno. Hän inhoaa
”muotivirtauksia”, jotka ovat oikeastaan vain mediakulttuurin
evoluutiota.

Hän on suurkorporaation seuraaja eikä johtaja. Suuruuden tavoittelija eikä yksilön mediasosiaalisten tarpeiden palvelija.

Suomalaisessa
kulttuurissa sivistys on verbaalista ja matemaattista. Visuaalisuus ja
emotionaalisuus on ollut halveksittavaa jo pseudokristillisen ihmiskuvan
takia, kulttuurirasituksemme takia. 

 

Elops
jatkaa Applen vähättelyn linjaa ja silti tulee matkimaan Applea joka
käänteessä. Apple ei kilpaile hinnalla mutta Nokia tulee kilpailemaan
henkitoreissaan hinnalla ja lukemattomilla oudoilla malleilla.

Hän
on Kallasvuon suora peilikuva, uusi saman linjan idoli, sillä Nokian
hallitus ei halua myöntää olevansa väärässä yrityskulttuurinsa
muuttumattomuuden ja perinteiden kanssa. Härkäpäisesti päin seinää.

Kai
Kairamo teki itsemurhan Nokian insinöörikulttuurin sisäisen
statuskilpailun takia. Kairamo yritti luoda uutta monimuotoista
elämänhallintakulttuuria, Suomen Applea,  joka yhdistää sosiologian,
teknologian, kommunikaatioteoriat ja siis helpottaa ihmisten elämää,
minimoi laitteen teknistä olemusta ja luo uusia sosiaalisia
mahdollisuuksia.

Nokian insinöörikultti halusi kuitenkin kaavoitetun,
muuttumattoman ja jäykän Nokiakapulan yrityskulttuurin statusesineeksi,
joka olisi ennen kaikkea statusesine yritysmaailman mielikuviin
perustuen ja Nokian johtajien itsetunnon väline, ei kuluttajien
elämänhallinnan muuntuva osa.

Tekstiviestinkin keksi
VRn insinööri ja Nokian johtajat yrittivät karsia sitä pois lapsellisena
ajatuksena. Kirjaimia puhelimen kautta, kuinka outoa. 

Ja
sitten luotiin esimerkiksi wap-hype, joka ei sitten toiminut ja
herätti suunnattomasti hämmennystä, luotiin toivoa interaktiivisuudesta
mutta saatettin pelkkää pettymystää ja ivaa koska wap näytti paperilla
hienolta ja sai insinöörit ylpeäksi, koska se toimi jotenkuten.
Huijaus onnistui insinöörien mielestä mainiosti, koska laitteissa oli
todistettavasti ja teknisesti jonkinlainen wap.

 

Ihmiset eivät halua joten kuten toimivaa härveliä, jota täytyy käyttää kuin ohjelmoisi tietokoneohjelmaa.

Uusi toimitusjohtaja, vanhat eväät. Vakuuttelua. Nokian rautakeskeinen linja pitää.  Kollaa kestää. Kunnes murtuu.

 

 

 

 

 

 

 

Financial Times:  

 

To much fu**ing Finnish stubborn sisu

 

 

in  English – Stephen Elop is a Trojan Horse –

 

 

* päivistys

 

 

 

 

 

 

 

 

 

.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu