Lipposen lasilattia ja Kekkosen latu
Lasilattia on aina narskunut pelottoman Lipposen askelten alla muiden pelätessä lasin halkeilua.
Lipponen on roolinsa vanki, sillä hän unelmoi Kekkosen vallasta ainoana tyydytyksen tuovana työvoittona.
Niinistö on omaksunut eurooppalaisemman, aatelisten ylimielisyyden.
Suomalaiset ovat aina ihailleet alistajaansa.
Suomalainen kaipaa alistajaa.
Nyt tyylikästä alistajaa, josta voisi olla ylpeä naistenlehden haastattelussa.
Kun selkäranka on murrettu nälkävuosilla ja suojeluskunnan joukkomurhilla ilman lakia ja suojaa, ylivoimaisen kukkoilijan tyytyväisenä pitäminen ja rauhan illuusio tuntuu elämän täyttymykseltä.
Me emme ole eurooppalaisia.
Vaistomme eivät ole eurooppalaisen vaan kurjan orjakansan.
Sen takia Lipposen ja muiden kekkosten käskytyksessä alistuimme totaalisesti eurooppalaisten aatelissukujen viramiehille Europassa. Kerjätäksemme kiitosta. Muuta me emme osaa kerjätä.
Tämä suomettuneisuuden perusydin lyötiin luihin ja ytimiin jo saksilaisten ja ruotsalaisten ruhtinaiden verotusfasismissa miekan kiiltäessä ja kirkkoristin hohtaessa rakentaessamme kiitollisina valloittajien temppeleitä.
Historia ei poistu meistä, niin kauan kuin emme näe historiaa toimintatavoissamme ja romanttisissa lapsen alistumistunteissamme.
Niinistön turhamaisuus, Lipposen ylimielisyys ja Haaviston houkuttelevan vaaraton tyhjänpäiväisyys vetoaa ihmeesti suomalaisten alistuvaan kaipaukseen mukavasta kartanonherrasta, joka tarjoaa kerran kuukaudessa lihapullia aurojen vetäjille. Olemme niin ylpeitä oikeistolaisesta vasemmistosta, joka ei estä ukoistuksia ja alasajoja merkityksettömän ja suunnattoman tehokkuuden statussadussa.
Vaikka kyseessä on enää paraativirka ja Kekkosen haaveiden haamun valtaistuin, tärkeintä olisi nähdä se sokeus, minkä perverssi kaipauksen kiihko nyt ihmisissä herättää. Vuosisatainen larppaus, liveroolipeli.
Poliittisen tiedostamisen ahdistus ja luokkatietoisuuden karmeus aatelisten huolettomuutta kaipaaville, jonka ansiosta päästämme tuhoa kylvävät poliitikkomme täysin ilman mitään vastuuta ja eroamisen pelkoa, nyt myös ilman omaa perustuslakia vieraille valloille antautuneina.
Suuri, ylivoimainen isähahmo.
Pelasta meidät ja mielenrauhamme, ainoa aseemme on suloinen avuttomuutemme, alistumisemme autuus, sillä me alistumme, me emme uhkaa sinua emmekä varsinkaan outoa menninkäistä pääministeriä, jolla on reaalinen valta, jota emme seuraamuksineen tahdo tiedostaa emmekä kyseenalaistaa. Nöyrä, kiva, huoleton kristikansa aatelisten kiitollisuuden aiheena.
Emme taaskaan politisoidu vaan tyydymme vain mielikuvaleikkeihin maahanmuuttajista, munamiehistä ja suomenruotsalaisten etuoikeuksista, annamme työrauhan tuntemattomille oikeistolaisille häärääjille jotka väittävät tietävänsä, miksi tämä valtio ja työläisten tasaoikeudet on purettava epädemokraattisen rahan vuoksi.
Kaikki ahdistuksemme tähden, jota emme osaa käsitellä ja ilmaista.
Suomalaiset rakastavat valehtelijoita, koska heidän ylimielisyytensä muistuttaa päämäärätietoisuutta, mitä ei sosiaalidemokraateilla enää ole sokean johtajakulttinsa takia.
::
- Niin musta, niin musta on ikuinen yö
Ja kello lyö kaksitoista.
Torkkujen toverit istuskelee
Hikikarpalot kulmillahan.
Niin musta, niin musta on
manalan työ,
Josta mä leipäni hain.
Kapitaali mun orjakseen ostanut on
Käsivarten ja verenikin.
Armaani, armaani kalpea, oi,
Mi syömmeni syttymään sait:
Nyt valkeella vuoteellas lepäjät kait
Ikivuori mun peittävi vain…
Vapaus, vapaus, vapaus suur
Sun nimies on jumalainen!
Jos verelläin sinut vain ostaa voisiin
Ilomielin sen uhraisin…
Oi luoja, oi luoja, sua kiroa en,
En kiroa kohtaloain.
Minä kiroan valtoja tyrannien
Ja vapauttain ikävöitsen…
Minä ikävöin vapautta ihmiskunnan,
Proletaarien sorrettujen.
Minä ikävöin taistohon kuumimpahan,
Veriruusuja katsomahan!
::
::
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ihminen ei voi luonteelleen mitään. Pitää tunnustaa, että on ikävä Kekkosta.
Kyllä tuossa on hirveän paljon ja liikaakin totta, mitä blogisti kirjoittaa. Pyydän nöyrästi anteeksi oman sukuni menneisyyden puolesta. Olemme yrittäneet antaa takaisin olemalla mm. aktiivisia fennomaaneja, jotta alistettu kansa saisi edes kouluja käydä. Sitäkään eivät jotkut ruotsinkieliset halunneet sallia.
Mutta miksi me olemme jääneet tällaisiksi? Veljeskansallamme virolaisilla on jos mahdollista vielä synkempi historia - ensin tosi vittumainen aatelisto ja sen jälkeen vielä Stalin. Mikä tekee vain meistä paskahousuja?
Richard, kipinän heräämiseni totuudellisuuteen antoi Arvid Järnefeltin kirja "Heräämiseni". Nostan myös hattua sinulle, että uskallat olla oikeamielinen ohi syntyperäsi. Vain oikeamieliset voivat onnistua löytämään totuudellisuutta.
Niin, miksi me suomalaiset koemme syyllisyyttä, häpeää syvemmin kuin muut kansat? Mitä sellaista olemme tehneet, tai mitä meille on tehty, jotta tämä syyllisyyden tunto on niin syvälle pesiytynyt sieluumme?
Mehän elimme kymmenentuhatta vuotta täällä suomenmaan perukoilla, katajainen kalevalainen kansa, rauhassa. Viaton luonnonuskossaan kuin alkuasukasheimot. Sitten saapuivat ristiretkeläiset ja käännyttivät omiin ajatuksiinsa. Jos et uskonut dogmeihin, hirtettiin tai laitettiin häpeäpaaluun. Viattomuus korvattiin, ja se iskostettiin satojen vuosien ajan sieluumme katolisella kristillisella dogmaattisella idealla. Ruotsin ja Venäjän valta juurrutti huonon itsetunnon sieluumme. Nyt EU-hännystelijät jatkavat nöyryytystämme. Pelolla meitä on hallittu ja hallitaan, pelon ideoilla.
Meidän on yhdyttävä, rohkeiden on tultava yhteen. Yhdessä voimme palauttaa vallan kansalle. Siitä alkaa kansan itsetuntomme nousu.
Lämmin kiitos todella kauniista sanoistasi, Mertsi!
Yhteinen työ suomalaisten hyväksi jatkukoon!
Terveisin sairasvuoteelta Afrikasta
Riku
>ML: mitä meille on tehty, jotta tämä syyllisyyden tunto on niin syvälle pesiytynyt sieluumme?
Kaikki voitava.
Koska me olemme vaarallisia.
Kun me muistamme ketä me olemme, me olemme täysin pitelemättömiä.
""Historia ei poistu meistä, niin kauan kuin emme näe historiaa toimintatavoissamme ja romanttisissa lapsen alistumistunteissamme. ""
Tosiasia on, ettei yhdelläkään lapsella ole toivoa kasvaa itsenäiseksi aikuiseksi ellei elämän alkutaipaleella ole saatavilla symbioottista lämpöä ja läheisyyttä, rautaista perusturvallisuutta, vahvoja huolehtivia holhoajia, kasvun ja kehityksen kussakin vaiheessa tarvitsemia samaistuksia, yhteen- ja yhteisöön kuulumisen tuntoja.
Itsenäistyminen ja aikuistuminen voivat onnistua vain jos kasvu ja kehitys ovat tapahtuneet onnellisissa merkeissä. Aikuisen riippuvuudet ovat merkki siitä että jotakin on jääty paitsi.
Meidän ei tulisi kansakuntiakaan katsoessamme kuvitella, että niiden olisi mahdollista "kasvaa aikuisuuteen" ikään kuin tuosta vain, hylkäämällä auktoriteetit ja "isähahmot" ja valitsemalla "vapaus".
Sellaista ei maailmassa voi tapahtua. Jos kuvirtellaan että voi, silloin ollaan varsinaisia romantikkoja -- ja silloin on kyllä se psykoanalyysi jäänyt ymmärtämättä.
Suomalaisen yhteiskunnan historia on karu ja karsea. Se on vuosisataisesti alistetun kansan historia. Kaikki dualistiset, kaikkea kahtiajakavat asenteet ja myös yhteiskunnallinen kahtiajako ovat suoraan alistetun kansan historiasta nousevia ajatustekijöitä. Vasta hävityn sodan jälkeen syntyivät ensimmäiset teoreettiset edellytykset demokratian toteutumiselle -- ja vasta joskus kuusikymmenluvulla tuo kehitys edes auttavasti yhtenäiskulttuurisesta normimoraalista vapautuvaksi ja keskustelevaksi yhteiskunnaksi varsinaisesti alkoi.
Ja tuon kansalaiskeskustelun vahvin käynnistäjä, kirjailijoiden kuten Linna ja Salama taustatuki ja mm. reporadion takapiru oli -- yllätys, yllätys -- nimenomaan Kekkonen.
Noita aikoja elämättömät eivät pysty nykyisin käsittämään miten tokuttoman avuttomista lähtökohdista suomalainen elämänmeno Kekkosen vahvassa johtajuudessa nostettiin edes jollain lailla yleispohjoismaiselle tasolle. Jos kansakunnan kehitysedellytyksiä katsotaan, tuossa vaiheessa mikään ei olisi onnistunut ilman vahvaa "isähahmoa" -- emme olisi kuuna päivänä kehittäneet edes niitä "isäkapinan" ja kekkoskritiikin edellytyksiä, joista nyt olemme niin tohkeissamme.
Mutta onnettomuudeksemme johtoon Kekkosen jälkeen astui rahatalouteen hurahtanut Mauno Koivisto, jolla ei yhteiskunnan terveestä kehityksestä ollut mitään tajua. Vanha kahtiajakautumistaipumus elvytettiin kasinotalouden, romahduksen ja väärän lamahoidon keinoin todella tehokkaasti.
Eikä tästä koivistolaisesta kehitystraumasta ole toistaiseksi mihinkään päästy. Rahataloudellisista doktriineista ja valtionvelasta on tullut uusi demokratian jälkeinen valtiomuotomme.
Sanoinko demokratian jälkeinen? No, ei sitä demokratiaa edes ehditty maistamaan. Äärettömän pieni pala, jos sitäkään.
Nyt meitä "isännöi" kasvoton kaikkivoipa raha. Globaali taloustotalitarismi, koneisto, jonka rattaiksi kaikki maailmassa joutuvat. Nyt on vähän myöhäistä haikailla koskaan saavuttamattoman kansallisen täysikasvuisuuden perään. Mutta muistakaa: syy tähän ei ole Kekkosessa eikä siinä tavassa jolla hän hoiti "isännyyttään", vaan syyt ovat aivan muualla.
Lipposessa niitä voi nähdä paremminkin. Hänhän on todella kekkoskaunainen ja isäksi isän paikalle -- "vallan ytimiin" -- itseään ruhjova auktoriteettiuskovainen.
Linnasta ja Salamasta samaa mieltä.Kekkosen ajan eläneenä totean vain,se aika oli demokratiaa halveksivaa.Koiviston suurin ansio oli palauttaa Suomeen parlamenttarimi,jonka Kekkonen oli tuhonnut.
Siis jos demokratia määritellään arendtilaisittain -- järjestelmänä jossa vallan voimaviivat nousevat alhaalta ylöspäin ja johtaja nauttii suurten kansalaispiirien aitoa luottamusta -- tämä demokratia toteutui Kekkosen vallankäytössä jostain 60-luvulta lähtien hyvin esimerkillisesti.
Demokratian puolestapuhujien kannattaa huomata ettei vallan keskittymisella ole epädemokratisoivaa vaikutusta ellei johtaja käytä valtaansa kansan kokonaistahdon ja -edun vastaisesti. Kekkosen kausi oli jatkuvien hallituskriisien aikaa, jolloin keskenään kärhämöivien puoluepukareiden oli mahdotonta saada aikaan toimivaa valtakoneistoa.
Koivisto ensinnäkin nousi valtaan hyväksikäyttäen Kekkosen mallia -- eli loi itselleen karisman politiikan yläpuolelle sijoittuvana oraakkelina mutta samalla myös kansanmiehenä -- ja senjälkeen pani pystyyn puolueparlamentarismin, eli vetäytyi kulisseihin jahkailemaan ja antoi vallan puoluepukareille ja muille valtataistelijoille -- ja tällainen puoleparlamentarismi on todellakin aidon demokratian irvikuva.
Puolueparlamentarismi tarvitsee kansaa vain vaalikarjana ja löytää kytkentänsä talouselämän ja eturyhmien suuntaan. Juuri sellaisessa puolueparlamentaristisessa hyväveli-"demokratiassa" me nyt elämme. Eli täydellisessä demokratian rappiossa ja tosiasiallisessa korruptiossa.
Kuitenkin hedelmätöntä tehdä Koivistosta syntipukki. Jos Kekkosen jälkeen demokratiakehitys lakkasi niin siihen ovat syyllisiä koko sen ajan eliitti siis jokaisen puolueen ja kansalaisjärjestön johto.
Pimeätä ja tuhoavaa on tuo demariviha, helppoja pisteitä joltain lukeneelta Oikkoselta laittaa yksi demariukko kaiken pahan juureksi.
Mitä Kuittinen haikailee, ei valitettavasti voi toteutua. Siihen on sellainen rakenteellinen seikka kuin liian pieni kansakunta puhumattakaan historian painolastista, mikä sekin juontaa juurensa kansakunnan koosta. Pientä on aina alistettu ja tullaan alistamaan eikä se välttämättä tapahdu aseilla. Lipposen haikailemissa EU:n ytimissä olisi se etu, että pääsisimme aivan läheltä katsomaan, miten pientä kansakuntaa alistetaan jättämällä sen ininät huomiotta.
Historian painolastin kanssa on vain elettävä. Kekkosen yksinvallassa oli myös etuja, tuona aikana. Nyt on aika, jolloin yritetään vapautua 1970- luvun taistolaisvaikutuksesta, jonka peränpitäjinä Halonen ja Tuomioja ovat yrittäneet parhaansa. Venäjän sisäpoliittinen ongelma voi helposti paisua ulkopoliittiseksi ja vaaralliseksi. Sisäpolitiikkaa yritetään usein paikata ulkopoliittisella nyrkinheilutuksella. Sellaisesta on viime vuonna nähty miniatyyrikoossa esimerkki, kun Jutta on koettanut parantaa demarien asemaa. Jos se joten ehti parantua, niin pöö-Lipponen sen kyllä tuhoaa.
Ehkäpä meillä on toivoa, ehkäpä nuorimmat suomalaiset oppivat jotain ulkomaiden kautta! Valitettavasti saamme yhä kuitenkin pääasiassa vain angloamerikkalaisia vaikutteita, kun pakkoruotsin halvaannuttama koulujärjestelmämme ei kykene tarjoamaan muuta kuin englantia ja ruotsia, joista ensimmäistä lapset oppivat todella hyvin ja joista jälkimmäistä kaikki vihaavat.
Olisi Suomelle eduksi, jos vaikutteita tulisi myös Saksasta, Ranskasta, Espanjasta, Italiasta ja miksei myös Venäjältä ja Kiinasta!
Presidentti Koivisto aiheutti maallemme niin paljon vahinkoa, että olen julmasti sitä mieltä, että hän ansaitsisi tulla haudatuksi valtion varoin - jo nyt. Presidentti Halonen taas toivottavasti ymmärtää olla hiljaa kautensa loputtua, kun hän ei saanut suutaan auki tärkeissä asioissa kautensa aikanakaan.
Parlamentarismi ja edustuksellinen demokratia pitäisi mahdollisimman laajasti yrittää korvata ns. suoralla demokratialla, niin kansakuntamme saisi vielä aikaa kasvaa.
Historia ei poistu meistä. Totta. Historia ei poistu myöskään Lipposesta. Siksi ihmettelen miksi tekemisistään ei saisi saisi julkisuudessa puhua.
Kuten Arto Luukkanen ottaa kantaa aiheeseen blogissaan.
Ei tule uutta Kekkosta, onneksi, pressan valta on kuohittu, onneksi!
En kaipaa Kekkosta tuota KGB:n palkkalistoilla ollutta Isänmaan petturia.
Isänmaan petturi?! Kekkonen?? Puhut läpiä päähäsi.
Pekka Manner
Kekkonen oli mies paikallaan. Hän teki Suomen hyväksi sen, mikä niissä tilanteissa oli mahdollista tehdä ja mielestäni hyvin.
Minä en ole tietenkään päässyt arkistoihin, eikä KGB:n arkistoihin ole päässyt vielä moni suomalainen tutkijakaan ja mahtaako koskaan päästäkään. Silloinen Neuvostoliitto arvosti Kekkosta ja hän hoiti homman kotiin. En ymmärrä miksi häntä isänmaan petturiksi sanot.
" Silloinen Neuvostoliitto arvosti Kekkosta ja hän hoiti homman kotiin"
neukkulakotiin
Demarivoimin ne terveydenhoidot ja muut kuiteski oli rakennettu. Kokoomusta voit syyttää ja demariväestö vaan juppiutui ja menetti kontaktin pyrkimyksiinsä. Miksi iskeä laihtunutta koiraa joka on eksyksissä. mä vaan en käsitä tuota demarivihaa. miksi laittaa siihen just nyt energiaa kun puolueen lähtölaskenta on meneillään?
Sen näkee jopa täällä lähiössä muuten Koivukylä oli suht vahva demarialue vielä viime vaaleissa. nyt ne kaikki kulkee häntä koipien välissä eikä hoida urheiluseurojaan eikä jaa lipposesitteitä

Kommentoi 27 kommenttia