Kulttuurikritiikkiä - Arhi Kuittinen Kulttuurikritiikkiä - suomettumisen pitkä varjo pelokkaiden maassa

Viestintä

Carunan viestintä herätti enemmän kysymyksiä

Muutama päivä sitten julkaisin blogikirjoituksen Carunan markkinointikirjeessä olevasta tietoturvahaavoittuvuudesta. Tämän muun muassa Iltalehti bongasi. Ajattelin jättäväni asian tähän, mutta eniten koko jutussa harmitti Carunan viestinnän tahaton tai tahallinen väärinymmärtäminen.

Pahin pelkoni osoittautui toteen, sillä kyseisen haavoittuvuuden kautta olisi saanut (tai joku sai) urkittua Carunan asiakkaiden nimen, puhelinnumeron ja sähköpostiosoitteen.

Median shamaanit, rasputinit ja harmaat eminenssit

Median tuottaminen ei ennen vanhaan estänyt rikastumista, ja syntyi lehtikeisareita, kuten Randolph Hearst, Rupert Murdoch ja Suomessa Urpo Lahtinen sekä Aatos Erkko ja hänen sukunsa.

Muutamilla suurilla liidereillä on tapana kirjoituttaa autorisoituja elämäkertoja, jotka päähenkilö itse hyväksyy – enkä nyt tarkoita Maria Roihan kirjaa Jussi Parviaisesta (Tammi 2018), jonka shamanismista on Jari Sarasvuo on antanut perin erilaisen eikä lainkaan imartelevan todistuksen omaelämäkerrassaan Välähdyksiä pimeässä ja pimeitä välähdyksiä (Otava 2005, luku 6).

Rakkaus on korkein ymmärryksen taso!

Internetin välityksellä voidaan selvittää ihmisen piileviä mielenkiinnon kohteita, vaikka se on nyt tiedustelupalveluiden juttuja. Silti kokemuksemme toisesta henkilöstä ratkaisee lopulta meidän suhtautumisemme häntä kohtaan.

Sosiaalisen median välityksellä voi saada henkilöstä avoimen viestinnän perusteella täysin vääränlaisen käsityksen kuten voi saada myös muista mediapersoonista, ellei osaa arvioida ihmistä psykologisin kriteerein analyyttisesti.

Keskustelukulttuurin kohentumisesta olemme vastuussa me kaikki!

Olen pettynyt suomalaiseen keskustelukulttuuriin netissä! Edelleenkään kansalaiset eivät muista sitä tosiasiaa, että julkaisuja saattavat katsoa ihan kaikenlaiset henkilöt ja jopa lapset!

Olisi parempi kun someraivoajat miettisivät vaikka tubettamista viestinnän selkiyttämiseksi, koska silloin näkee ainakin miten raivona henkilö oikeasti on vai pelleileekö hän vaan. Olen pettynyt, kun sosiaalisessa mediassa ei olla vieläkään saavutettu hyvää keskustelukulttuuria, joka tarkoittaa kommentointia asioista eikä asioiden takana olevista henkilöistä!

Aito johtaja ei seuraa muita, vaan hän marssii keulassa!

Liian paljon kiinnitämme huomiota ihmisten ja etenkin miesten fyysiseen kyvykkyyteen verrattuna älylliseen vaikuttavuuteen muiden ihmisten parissa. Kautta aikojen ihmiset ovat pienemmissä ja suuremmissa ryhmissä uskoneet niitä henkilöitä, joilla vaikuttaa olevan eniten ajatusta.

Pitäisikö EU:n ruveta tiedottamaan?

Euroopan unionin 27 jäsenvaltion johtajat juhlivat 60-vuotiasta unioniaan Roomassa runsas viikko sitten, vaisuissa tunnelmissa.  Unioni on historiansa pahimmassa uskottavuuskriisissä. Brexitin lisäksi eroa vaaditaan äänekkäästi muuallakin, luottamus on heikoimmillaan. Kansalaiset äänestävät ”väärin”, vaikka valtaapitävät varoittavat EU-kriittisestä populismista.

Miksi näin? Onhan yhteiseurooppalaisuus hyvin onnistunut rauhanprojekti, luonut turvallisuutta, sosiaalista turvaa ja hyvinvointia.

Taas yksi poliitikasta konsultiksi – ajoitus ei liene sattuma?

SDP:n viestintävastaavan tehtävät jättävän Dimitri Qvintuksen ajoitus lähteä viestintätoimisto Tekiriin on oikein hyvä, jos häntä kiinnostaa palata politiikkaan. Eduskuntavaaleihin on kaksi vuotta aikaa, ja SDP:ssä tuntuu olevan kovaa itsevarmuutta.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne puhui Uuden Suomen haastattelussa kuin hän olisi jo pääministeri, ja mikäs siinä, jokaisen itseään ja puoluettaan kunnioittavan puoluejohtajan näin kannattaakin asennoitua. Varsinkin kun gallupit näyttävät SDP:lle ykkössijaa.

Nyt keksin, miksi TV on syntiä

TV on syntiä siksi, että Yleisradion toimittajat puhuivat Yhdysvaltain raamattuvyöhykkeellä suositun Donald Trumpin virkaanastujaisseremonian päälle!

Ylen toimittajat Satu Miettinen ja Paula Vilén pitivät huolen, että tilaisuudesta välittyi juuri heidän näkemyksensä eikä itse tilaisuus. Siksi he pärpättivät aivan jatkuvasti ja hukuttivat puhetulvaansa niin pastorien rukoukset kuin ruudulla näkyvän kuvamateriaalinkin, jonka he pyrkivät pilkkomaan palauttamalla lähetyksen tavan takaa ”takaisin tänne studioon”.

Viestinnän voima kasvaa merkittävästi vuonna 2017

Vuosi 2016 jää historiaan yhtenä viestinnän ”voimavuosista”. Erityisesti läntisessä maailmassa. Yksilön omia arvoja vahvistavia viestejä löytyy maailman dynaamisesta tietovirrasta yhä helpommin. Se on myös ansa, joka helposti ottaa omansa. Itseni kohdalla olen sen todennut. Kriittisyyttä joutuu oikein väkisin ylläpitämään ja kehittämään. Viestinnän voima yllättää yhä useammin politiikan tekijät, talouselämän johtajat ja yhteiskunnan kehittäjät sekä turvallisuudesta vastaavat.

Toimittajat tuhattaitureina, professorit propagandaministereinä

Toimittaja ei ole tiedon valmistaja vaan jakelija ja usein myös vääristelijä. Toimittajan tehtävänä on toimittaa eli välittää tietoa yleisölle, aivan kuten nimikin viittaa.

Toimituksen poiminnat

Julkaise syötteitä