Euroopan unioni http://mattivillikari.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132717/all Tue, 16 Oct 2018 18:34:56 +0300 fi Ilmastonmuutoksesta, EU:sta ja vähän muustakin http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262626-ilmastonmuutoksesta-eusta-ja-vahan-muustakin <p>Syksy on ollut lämmin kuten sitä edeltävä kesäkin. Päivät kuitenkin lyhenevät ja vääjäämättä mennään kohden kylmempiä päiviä ja pakkasöitä. Siksi olikin oikea aika täyttää puuvarastot talven lämmityskautta varten. Sähkölämmitteisessä talossa varaavaa takkaa polttamalla säästää energiaa ja pitkän pennin sähkölaskussa. Ostan puuni kotiin kuljetettuna paikalliselta yrittäjältä ja viime viikolla puheenaiheeksi noussut ilmastopaneelin raportti sai meidät pohtimaan, josko EU taas toimenpiteitä miettiessään kaivaisi vanhan kunnon &ldquo;kielletään puunpoltto kotitalouksissa&rdquo; -kortin esiin. Tällä hetkellä 2020 voimaan astuva ilmanlaatudirektiivi ei ole tätä rajoittamassa kunhan isojen laitosten pienhiukkaspäästöt vähenevät ja energiatehokkuus paranee.<br /><br />IPCC:n raportti sai kuitenkin EU:n ja jäsenmaansa kierroksille. Kilpahuuto siitä kuka vähentää eniten päästöjä ja asettaa suurimmat haittaverot ja sanktiot eri maiden ja poliitikkojen välillä alkoi ja lasten tulevaisuutta oltiin pelastamassa mitä tunteikkaimmin sanankääntein ja perustein. Suomi ei tässä porukassa aseta omia tavoitteitaan vähiten kunnianhimoisesti, pikemmin päinvastoin.&nbsp;<br /><br />Suomen hiilidioksidipäästöt ovat koko maailman päästöistä 0,14 prosenttia eli reilun tuhannesosan. Vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkeä tavoite ja kannatan uusiutuvien energiamuotojen käyttämistä ja energiatehokkuuden parantamista, on toimenpiteet suhteutettava järkevästi. Suomi ei voi &nbsp;tässäkään asiassa pelastaa maailmaa, mutta yritysten toimintaedellytyksiä ja ihmisten jokapäiväistä elämää voidaan kyllä vaikeuttaa. Vaikkapa lähtemällä taas pohtimaan kotitalouksien takkojen ja saunanpesien puunpolton rajoittamista.<br /><br />Kautta koko jäsenyyden on Suomi noudattanut tunnollisesti ja jopa ylittänyt Euroopan Unionin byrokraattien vaatimukset. Maatamme on pidetty Euroopan mallioppilaana ja tästä maineesta ollaan oltu jopa ylpeitä. Aina ei kannattaisi. Suomi on ja tulee olemaan taloudellisesti nettomaksaja - yleensä maksaja on se joka saa rahoilleen vastinetta, eikä vain lisää velvollisuuksia. Isossa kuvassa Suomea vaaditaan huonommin taloutensa hoitaneiden jäsenmaiden tukipakettien maksajaksi, mukaan kehittymään kohti liittovaltiota ja jakamaan taakkaa (kyllä, EU:n itsensä termi!) ulkorajoilta läpi päästetyistä ja unionin ulkopuolelta haetuista elintasosiirtolaisista. Tämä kehitys tulisi pysäyttää ja pyrkiä takaisin kohti kansallisvaltioiden välistä talous- ja kauppaliittoa. Vähemmän, mutta parempaa unionia.<br /><br />Mielestäni on ihan sallittua kasvattaa käyriä kurkkuja, tervata puuveneitä, myydä lakupiippuja ja polttaa kotimaista uusiutuvaa polttopuuta kotien, mökkien ja saunojen pesissä ja laavujen nuotiopaikoilla. Jokainen voi vähentää oman kykynsä mukaan omaa kuormaansa ympäristölle ja hillitä ilmastonmuutosta; kuka lentämällä vähemmän, kuka vähentämällä lihan syömistä. Kotimaamme valtiovallan ei tule kuitenkaan ylikansallisten instanssien ohjaamana lähteä määräänsä enemmän asiassa päsmäröimään ja hyvesignaloimaan.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syksy on ollut lämmin kuten sitä edeltävä kesäkin. Päivät kuitenkin lyhenevät ja vääjäämättä mennään kohden kylmempiä päiviä ja pakkasöitä. Siksi olikin oikea aika täyttää puuvarastot talven lämmityskautta varten. Sähkölämmitteisessä talossa varaavaa takkaa polttamalla säästää energiaa ja pitkän pennin sähkölaskussa. Ostan puuni kotiin kuljetettuna paikalliselta yrittäjältä ja viime viikolla puheenaiheeksi noussut ilmastopaneelin raportti sai meidät pohtimaan, josko EU taas toimenpiteitä miettiessään kaivaisi vanhan kunnon “kielletään puunpoltto kotitalouksissa” -kortin esiin. Tällä hetkellä 2020 voimaan astuva ilmanlaatudirektiivi ei ole tätä rajoittamassa kunhan isojen laitosten pienhiukkaspäästöt vähenevät ja energiatehokkuus paranee.

IPCC:n raportti sai kuitenkin EU:n ja jäsenmaansa kierroksille. Kilpahuuto siitä kuka vähentää eniten päästöjä ja asettaa suurimmat haittaverot ja sanktiot eri maiden ja poliitikkojen välillä alkoi ja lasten tulevaisuutta oltiin pelastamassa mitä tunteikkaimmin sanankääntein ja perustein. Suomi ei tässä porukassa aseta omia tavoitteitaan vähiten kunnianhimoisesti, pikemmin päinvastoin. 

Suomen hiilidioksidipäästöt ovat koko maailman päästöistä 0,14 prosenttia eli reilun tuhannesosan. Vaikka ilmastonmuutoksen hillitseminen on tärkeä tavoite ja kannatan uusiutuvien energiamuotojen käyttämistä ja energiatehokkuuden parantamista, on toimenpiteet suhteutettava järkevästi. Suomi ei voi  tässäkään asiassa pelastaa maailmaa, mutta yritysten toimintaedellytyksiä ja ihmisten jokapäiväistä elämää voidaan kyllä vaikeuttaa. Vaikkapa lähtemällä taas pohtimaan kotitalouksien takkojen ja saunanpesien puunpolton rajoittamista.

Kautta koko jäsenyyden on Suomi noudattanut tunnollisesti ja jopa ylittänyt Euroopan Unionin byrokraattien vaatimukset. Maatamme on pidetty Euroopan mallioppilaana ja tästä maineesta ollaan oltu jopa ylpeitä. Aina ei kannattaisi. Suomi on ja tulee olemaan taloudellisesti nettomaksaja - yleensä maksaja on se joka saa rahoilleen vastinetta, eikä vain lisää velvollisuuksia. Isossa kuvassa Suomea vaaditaan huonommin taloutensa hoitaneiden jäsenmaiden tukipakettien maksajaksi, mukaan kehittymään kohti liittovaltiota ja jakamaan taakkaa (kyllä, EU:n itsensä termi!) ulkorajoilta läpi päästetyistä ja unionin ulkopuolelta haetuista elintasosiirtolaisista. Tämä kehitys tulisi pysäyttää ja pyrkiä takaisin kohti kansallisvaltioiden välistä talous- ja kauppaliittoa. Vähemmän, mutta parempaa unionia.

Mielestäni on ihan sallittua kasvattaa käyriä kurkkuja, tervata puuveneitä, myydä lakupiippuja ja polttaa kotimaista uusiutuvaa polttopuuta kotien, mökkien ja saunojen pesissä ja laavujen nuotiopaikoilla. Jokainen voi vähentää oman kykynsä mukaan omaa kuormaansa ympäristölle ja hillitä ilmastonmuutosta; kuka lentämällä vähemmän, kuka vähentämällä lihan syömistä. Kotimaamme valtiovallan ei tule kuitenkaan ylikansallisten instanssien ohjaamana lähteä määräänsä enemmän asiassa päsmäröimään ja hyvesignaloimaan.

]]>
5 http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262626-ilmastonmuutoksesta-eusta-ja-vahan-muustakin#comments Euroopan unioni Ilmaston muutos Tue, 16 Oct 2018 15:34:56 +0000 Pia Kuparinen http://piakuparinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262626-ilmastonmuutoksesta-eusta-ja-vahan-muustakin
Kuinka alkoholin etämyynti ratkaistaan EU-komission vaatimalla tavalla http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262297-kuinka-alkoholin-etamyynti-ratkaistaan-komission-vaatimalla-tavalla <p><a href="https://stm.fi/documents/1271139/7849669/Komission+yksityiskohtainen+lausunto++etamyynti+EN.pdf/7178fbfd-4a55-4566-a955-056708ce1601/Komission+yksityiskohtainen+lausunto++etamyynti+EN.pdf.pdf">EU-komissio tyrmäsi selvin sanoin perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon vaatimuksen etämyynnin kieltämisestä.</a> Suomella on nyt kolme kuukautta aikaa vastata komissiolle kuinka etämyynnin suhteen aiotaan edetä, siten että <a href="http://www.europarl.europa.eu/charter/pdf/text_fi.pdf">Euroopan unionin perusoikeuksiin</a>&nbsp;kuuluva tavaroiden vapaa liikkuvuus turvataan. Koska Saarikolla on varmasti kiireellisimpiäkin asioita hoidettavanaan, tässä on valmis ehdotukseni siitä, miten komission toiveet voidaan täyttää ja Saarikko saa kunnialla hoidettua alkoholilain jäljiltä roikkumaan jääneen etämyyntiasian.</p><p>Alkoholin etämyyntiin liittyy terveydellisiä huolia. Onneksi samojen ongelmien suhteen on painittu Ruotsissa jo aikaisemmin, ja <a href="http://www.konkurrensverket.se/globalassets/publikationer/ovrigt/alkoholrapport_dec2016.pdf">Systembolagetin osalta on selvitetty etämyynnin vaikutusta kansanterveyteen</a>. Viesti on selvä, etämyynti ei lisää kokonaismyyntiä, etämyynti ei lisää riskikulutusta eikä etämyyntiä käyttävät asiakkaat ole enempää riskikäyttäjiä kuin muukaan väestö. Etämyynnin kieltämisellä tai rajoittamisella ei siis ole kansanterveydellisiä perusteita. Muita perusteita, kuten Alkon monopolin suojeleminen, ei voida komissiolle edes esittää. Etämyynnin ongelmattomuuden johdosta Systembolaget toimittaa myös kotiin eikä etämyynnille asetettu rajoitteita, saatikka edes yritetty kieltää sitä. Ruotsalaiset voivat vapaasti valita ostavatko alkoholijuomansa valtion vähittäismyyntimonopolista vai tilaavatko tuotteet eurooppalaisesta nettikaupasta.&nbsp;</p><p>Sama ratkaisu toimisi myös Suomessa. Saarikon tarvitsisi vain lähettää tyhjä paperi komissiolle vastauksena suunnitelluista muutoksista alkoholilakiin. Etämyynnin kieltämiselle ei ole hyväksyttäviä perusteita, joten ei kieltoa pidä myöskään yrittää väkisin alkoholilakiin lisätä. Komissiolle varmasti riittää, että lupaamme luopua aikeistamme rajoittaa EU:n takaamien perusoikeuksien toteutumista Suomessa. Yksinkertaisesta asiasta ei tarvitse tehdä tämän vaikeampaa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> EU-komissio tyrmäsi selvin sanoin perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon vaatimuksen etämyynnin kieltämisestä. Suomella on nyt kolme kuukautta aikaa vastata komissiolle kuinka etämyynnin suhteen aiotaan edetä, siten että Euroopan unionin perusoikeuksiin kuuluva tavaroiden vapaa liikkuvuus turvataan. Koska Saarikolla on varmasti kiireellisimpiäkin asioita hoidettavanaan, tässä on valmis ehdotukseni siitä, miten komission toiveet voidaan täyttää ja Saarikko saa kunnialla hoidettua alkoholilain jäljiltä roikkumaan jääneen etämyyntiasian.

Alkoholin etämyyntiin liittyy terveydellisiä huolia. Onneksi samojen ongelmien suhteen on painittu Ruotsissa jo aikaisemmin, ja Systembolagetin osalta on selvitetty etämyynnin vaikutusta kansanterveyteen. Viesti on selvä, etämyynti ei lisää kokonaismyyntiä, etämyynti ei lisää riskikulutusta eikä etämyyntiä käyttävät asiakkaat ole enempää riskikäyttäjiä kuin muukaan väestö. Etämyynnin kieltämisellä tai rajoittamisella ei siis ole kansanterveydellisiä perusteita. Muita perusteita, kuten Alkon monopolin suojeleminen, ei voida komissiolle edes esittää. Etämyynnin ongelmattomuuden johdosta Systembolaget toimittaa myös kotiin eikä etämyynnille asetettu rajoitteita, saatikka edes yritetty kieltää sitä. Ruotsalaiset voivat vapaasti valita ostavatko alkoholijuomansa valtion vähittäismyyntimonopolista vai tilaavatko tuotteet eurooppalaisesta nettikaupasta. 

Sama ratkaisu toimisi myös Suomessa. Saarikon tarvitsisi vain lähettää tyhjä paperi komissiolle vastauksena suunnitelluista muutoksista alkoholilakiin. Etämyynnin kieltämiselle ei ole hyväksyttäviä perusteita, joten ei kieltoa pidä myöskään yrittää väkisin alkoholilakiin lisätä. Komissiolle varmasti riittää, että lupaamme luopua aikeistamme rajoittaa EU:n takaamien perusoikeuksien toteutumista Suomessa. Yksinkertaisesta asiasta ei tarvitse tehdä tämän vaikeampaa.

]]>
3 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262297-kuinka-alkoholin-etamyynti-ratkaistaan-komission-vaatimalla-tavalla#comments Alkoholilaki Etämyynti EU:n sisämarkkinat Euroopan unioni Tue, 09 Oct 2018 18:59:19 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262297-kuinka-alkoholin-etamyynti-ratkaistaan-komission-vaatimalla-tavalla
Euroopan otettava johtajuus ilmastoasioissa http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262245-euroopan-otettava-johtajuus-ilmastoasioissa <p>&nbsp;</p><p>Tänään on kohistu IPCC:n, eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin julkaisemasta ilmastoraportista, joka on koonnut yhteen valtavan määrän tietoa liittyen ilmaston lämpenemiseen. Raportissa selvitetään, mitä Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu tavoite ilmaston lämpenemisen pitämisestä 1,5 asteessa käytännössä tarkoittaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Raportti osoittaa, että peli ei ole vielä menetetty. Tähän mennessä tuotetut päästöt eivät vielä nosta keskilämpötilaa yli 1,5 asteen lämpenemisen jos päästöjä aletaan nyt leikata rajusti. Valitettavasti tämänhetkisillä jo luvatuilla päästövähennyksillä ilmasto lämpenisi yli kolme astetta.</p><p>&nbsp;</p><p>Puhutaan muutamasta asteesta, puolikkaista asteista ja se kuulostaa vähäiseltä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Ilmaston lämpenemisen myötä kokonaisia ekosysteemejä tuhoutuu, meren pinta nousee, satoja miljoonia ihmisiä altistuu köyhyydelle, puhtaan veden ja ruuan saatavuus heikkenee. Tuhoamme maapalloamme, eikä niitä ole kuin yksi.</p><p>&nbsp;</p><p>Ilmastopaneelin raporttia lukiessa olo on kylmäävä, erityisesti kun tuoreessa muistissa on Yhdysvaltojen irtisanoutuminen Pariisin ilmastosopimuksesta. Presidentti Trump perusteli päätöstään Amerikan ja sen kansalaisten suojelemisella. Ainoa mitä hän tällä suojelee, on mukavuudenhalu.</p><p>&nbsp;</p><p>Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen saavuttaminen vaatii paljon erityisesti meiltä kehittyneissä ja vauraammissa länsimaissa eläviltä. Se vaatii ajattelutavan ja elämäntavan muutosta meidän kaikkien arjessa. Se vaatii poliittista tahtoa ja suuria päätöksiä valtioilta ja kunnilta esim. energiantuotannon, ruuantuotannon ja liikenteen sektoreilla. Muutos ei monenkaan mielestä ole mukavaa, mutta se on välttämätöntä. Ilmastoraportin sivuuttaminen ja sopimuksesta irtisanoutuminen ei suojele ketään. Päin vastoin.</p><p>&nbsp;</p><p>Hyviä ratkaisuja päästöjen hillitsemiseen ja erityisesti hiilinielujen lisäämiseen on jo löydetty ja tutkijat kehittävät lisää koko ajan. Monia näistä pidetään meillä pohjoisessa itsestäänselvyyksinä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole.</p><p>&nbsp;</p><p>Maataloutta voidaan harjoittaa hiiltä sitovammin, se on hyödyksi myös maaperälle parantaen sen viljavuutta. Myös metsiä hoitamalla optimoidaan niiden kyky sitoa hiiltä. Metsiä harventamalla annamme puiden kasvaa vahvoiksi ja hiili voidaan sitoa esimerkiksi rakennuksiin sadoiksi vuosiksi. Suomen tulisikin lisätä puurakentamistaan nopeasti. Hiiltä sitovasta maataloudesta, metsätaloudesta ja puurakentamisesta saadaan yksi Suomen vientituotteista ja lisäarvosta Euroopan unionille ja maailmalle.</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan investointipankkikin on jo herännyt hiilinielujen suhteen. Se myönsi miljoonarahoituksen suo- ja metsäluonnon ennallistamiseen Suomessa. Pilottikohteet ovat Pohjois-Karjalassa ja ohjelmaa johtaa osuuskunta Lumimuutos. Arktisella alueella Inarin Sevettijärvellä aloitetaan metsäluonnon ennallistaminen. Ojitettujen soiden ja huonosti tuottavien metsien ennallistaminen torjuu ilmastonmuutosta.</p><p>&nbsp;</p><p>Yhdysvallat on kääntänyt maailmalle ja tuleville sukupolville selkänsä. Nyt meidän eurooppalaisten on otettava johtajuus ja vaadittava etunenässä toimia päästöjen vähentämiseksi täällä ja maailmalla. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei ole vielä hävitty, mutta ilman muutosta me emme sitä voita. Suunnittelu ei riitä, nyt tarvitaan toimintaa.</p><p>&nbsp;</p><p>Anna Sirkiä</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Tänään on kohistu IPCC:n, eli hallitustenvälisen ilmastopaneelin julkaisemasta ilmastoraportista, joka on koonnut yhteen valtavan määrän tietoa liittyen ilmaston lämpenemiseen. Raportissa selvitetään, mitä Pariisin ilmastosopimuksessa asetettu tavoite ilmaston lämpenemisen pitämisestä 1,5 asteessa käytännössä tarkoittaa.

 

Raportti osoittaa, että peli ei ole vielä menetetty. Tähän mennessä tuotetut päästöt eivät vielä nosta keskilämpötilaa yli 1,5 asteen lämpenemisen jos päästöjä aletaan nyt leikata rajusti. Valitettavasti tämänhetkisillä jo luvatuilla päästövähennyksillä ilmasto lämpenisi yli kolme astetta.

 

Puhutaan muutamasta asteesta, puolikkaista asteista ja se kuulostaa vähäiseltä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Ilmaston lämpenemisen myötä kokonaisia ekosysteemejä tuhoutuu, meren pinta nousee, satoja miljoonia ihmisiä altistuu köyhyydelle, puhtaan veden ja ruuan saatavuus heikkenee. Tuhoamme maapalloamme, eikä niitä ole kuin yksi.

 

Ilmastopaneelin raporttia lukiessa olo on kylmäävä, erityisesti kun tuoreessa muistissa on Yhdysvaltojen irtisanoutuminen Pariisin ilmastosopimuksesta. Presidentti Trump perusteli päätöstään Amerikan ja sen kansalaisten suojelemisella. Ainoa mitä hän tällä suojelee, on mukavuudenhalu.

 

Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteen saavuttaminen vaatii paljon erityisesti meiltä kehittyneissä ja vauraammissa länsimaissa eläviltä. Se vaatii ajattelutavan ja elämäntavan muutosta meidän kaikkien arjessa. Se vaatii poliittista tahtoa ja suuria päätöksiä valtioilta ja kunnilta esim. energiantuotannon, ruuantuotannon ja liikenteen sektoreilla. Muutos ei monenkaan mielestä ole mukavaa, mutta se on välttämätöntä. Ilmastoraportin sivuuttaminen ja sopimuksesta irtisanoutuminen ei suojele ketään. Päin vastoin.

 

Hyviä ratkaisuja päästöjen hillitsemiseen ja erityisesti hiilinielujen lisäämiseen on jo löydetty ja tutkijat kehittävät lisää koko ajan. Monia näistä pidetään meillä pohjoisessa itsestäänselvyyksinä. Sitä ne eivät kuitenkaan ole.

 

Maataloutta voidaan harjoittaa hiiltä sitovammin, se on hyödyksi myös maaperälle parantaen sen viljavuutta. Myös metsiä hoitamalla optimoidaan niiden kyky sitoa hiiltä. Metsiä harventamalla annamme puiden kasvaa vahvoiksi ja hiili voidaan sitoa esimerkiksi rakennuksiin sadoiksi vuosiksi. Suomen tulisikin lisätä puurakentamistaan nopeasti. Hiiltä sitovasta maataloudesta, metsätaloudesta ja puurakentamisesta saadaan yksi Suomen vientituotteista ja lisäarvosta Euroopan unionille ja maailmalle.

 

Euroopan investointipankkikin on jo herännyt hiilinielujen suhteen. Se myönsi miljoonarahoituksen suo- ja metsäluonnon ennallistamiseen Suomessa. Pilottikohteet ovat Pohjois-Karjalassa ja ohjelmaa johtaa osuuskunta Lumimuutos. Arktisella alueella Inarin Sevettijärvellä aloitetaan metsäluonnon ennallistaminen. Ojitettujen soiden ja huonosti tuottavien metsien ennallistaminen torjuu ilmastonmuutosta.

 

Yhdysvallat on kääntänyt maailmalle ja tuleville sukupolville selkänsä. Nyt meidän eurooppalaisten on otettava johtajuus ja vaadittava etunenässä toimia päästöjen vähentämiseksi täällä ja maailmalla. Taistelu ilmastonmuutosta vastaan ei ole vielä hävitty, mutta ilman muutosta me emme sitä voita. Suunnittelu ei riitä, nyt tarvitaan toimintaa.

 

Anna Sirkiä

 

 

]]>
5 http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262245-euroopan-otettava-johtajuus-ilmastoasioissa#comments Euroopan unioni Ilmaston lämpeneminen Ilmastonmuutos Pariisin ilmastosopimus Mon, 08 Oct 2018 17:14:07 +0000 Anna Sirkiä http://annasirki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262245-euroopan-otettava-johtajuus-ilmastoasioissa
EU:sta globaali arvojohtaja http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja <p>&nbsp;</p><p>Maailmanlaajuisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen&nbsp;ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Samanaikaisesti monikansallinen, monenkeskinen yhteistyö on vaikeuksissa.&nbsp;</p><p>Joistain yhteistyön kannattajista on tullut sen heikentäjiä.&nbsp;</p><p>USA ilmoitti lähtevänsä Pariisin ilmastosopimuksesta ja Unescosta, lopetti tukensa UNFPA:lle ja vetäytyi Iranin ydinasesopimuksesta. Kiinan ja Venäjän halu aitoon kansainväliseen yhteistyöhön ontuu.&nbsp;Brexit, sekä joidenkin jäsenmaiden välinpitämättömyys Euroopan unionin yhteisiä sääntöjä kohtaan, kertoo samasta oireilusta EU:ssa.&nbsp;</p><p>Monenkeskisen yhteistyön heikentyminen heikentää YK:ta. Rahalliset vaikeudet uhkaavat järjestön uudistumista ja vaikeuttavat sen perustoimintaa. Seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset rauhanturvaoperaatioissa ovat lisänneet kritiikkiä YK:ta vastaan.&nbsp;</p><p>YK:n pääsihteeri Antonio Guterres haluaakin uudistaa järjestöä. YK:n tavoitteena on olla merkityksellinen kaikille osapuolille. Se pyrkii luomaan rauhanomaiset, oikeudenmukaiset ja kestävät yhteiskunnat globaalin johtajuuden ja jaetun vastuun avulla.&nbsp;</p><p>Tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen tulee kannustaa EU:ta sitoutumaan entistä vahvemmin monenkeskisen yhteistyön ja YK-järjestelmän puolustamiseen. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate eivät ole itsestäänselvyyksiä. EU:lla on nyt mahdollisuus ottaa paikkansa globaalina arvojohtajana, sillä USA on menettänyt asemaansa.</p><p>YK:n ihmisoikeusjulistus täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tehtävää riittää ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamisessa. Paras tapa edistää universaaleja tavoitteita on toimia globaalisti yhdessä.&nbsp;</p><p>Monenkeskinen yhteistyö on Suomen etu. Jos isot maat toimivat kahdenkeskisesti, pienen maan vaikutusvalta on minimi.&nbsp;</p><p>Suomen tulee jatkossakin edistää ja tukea kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää, niin EU:ssa kuin YK:ssakin.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p>  

Maailmanlaajuisten ongelmien, kuten ilmastonmuutoksen ratkaisemiseksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Samanaikaisesti monikansallinen, monenkeskinen yhteistyö on vaikeuksissa. 

Joistain yhteistyön kannattajista on tullut sen heikentäjiä. 

USA ilmoitti lähtevänsä Pariisin ilmastosopimuksesta ja Unescosta, lopetti tukensa UNFPA:lle ja vetäytyi Iranin ydinasesopimuksesta. Kiinan ja Venäjän halu aitoon kansainväliseen yhteistyöhön ontuu. Brexit, sekä joidenkin jäsenmaiden välinpitämättömyys Euroopan unionin yhteisiä sääntöjä kohtaan, kertoo samasta oireilusta EU:ssa. 

Monenkeskisen yhteistyön heikentyminen heikentää YK:ta. Rahalliset vaikeudet uhkaavat järjestön uudistumista ja vaikeuttavat sen perustoimintaa. Seksuaaliset hyväksikäyttötapaukset rauhanturvaoperaatioissa ovat lisänneet kritiikkiä YK:ta vastaan. 

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres haluaakin uudistaa järjestöä. YK:n tavoitteena on olla merkityksellinen kaikille osapuolille. Se pyrkii luomaan rauhanomaiset, oikeudenmukaiset ja kestävät yhteiskunnat globaalin johtajuuden ja jaetun vastuun avulla. 

Tulevalla EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen tulee kannustaa EU:ta sitoutumaan entistä vahvemmin monenkeskisen yhteistyön ja YK-järjestelmän puolustamiseen. Demokratia, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate eivät ole itsestäänselvyyksiä. EU:lla on nyt mahdollisuus ottaa paikkansa globaalina arvojohtajana, sillä USA on menettänyt asemaansa.

YK:n ihmisoikeusjulistus täyttää tänä vuonna 70 vuotta. Tehtävää riittää ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantamisessa. Paras tapa edistää universaaleja tavoitteita on toimia globaalisti yhdessä. 

Monenkeskinen yhteistyö on Suomen etu. Jos isot maat toimivat kahdenkeskisesti, pienen maan vaikutusvalta on minimi. 

Suomen tulee jatkossakin edistää ja tukea kansainvälistä, sääntöpohjaista järjestelmää, niin EU:ssa kuin YK:ssakin. 

 

]]>
10 http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja#comments Kotimaa Arvot Euroopan unioni Kansainvälinen Yhdistyneet Kansakunnat Yhteistyö Mon, 08 Oct 2018 07:03:37 +0000 Annina Ruottu http://anninaruottu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262215-eusta-globaali-arvojohtaja
Parempia ihmisoikeusrikkomuksia? http://samironkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262129-parempia-ihmisoikeusrikkomuksia <p>On hieman yli vuosi siitä kun Katalonian kansalaiset äänestivät itsenäisyydestään. On myös vähän reilu vuosi siitä kun Espanjan keskushallinto ja sen alaisuudessa toimivat poliisit kokivat hyvänä ideana kohottaa aseet vaimentaakseen demokratian.</p><p>&nbsp;</p><p>Barcelonan katukuva viime viikolla koostui hyvin vahvasti vapaata demokratiaa vaativista banderolleista,&nbsp;kansallismielisyyttä henkivistä lakanoista, Katalonian lipuista ja keltaisista solmukkeista monien paikallisten rintapielissä. Meni minne tahansa niin asia oli vahvasti läsnä. Katalonialaiset eivät unohda.</p><p>&nbsp;</p><p>Lauantaina nähtiin ehkä idioottimaisin provokaatio pitkään aikaan. Lähestyvän kansanäänestyksen vuosipäivän alla Keskushallinnon alaiset poliisivoimat (ne samat jotka nostivat aseensa Katalonialaisia vastaan) järjestivät palkankorotusta vaativan mielenosoituksen.&nbsp; Provokaatio johti &quot;suureksi&quot; yllätykseksi voimainmittelöksi itsenäisyysmielisten ja keskushallinnon poliisivoimien välillä.</p><p>&nbsp;</p><p>On kulunut vuosi siitä kun Euroopan Unionin jäsenvaltio rikkoi räikeästi ihmisoikeuksia ja vapaata demokratiaa vastaan. Mitä teki Euroopan unioni, joka hienoissa juhlapuheissa korostaa arvoikseen ihmisoikeudet, vapaan demokratian puolustamisen ja kaikkea muuta kaunista? Euroopan unioni seurasi hiljaa hyväksyen vierestä kun jäsenvaltion keskushallinto rikkoi räikeästi sen julistamia arvoja vastaan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unioni on kyllä kiinnostunut Unkarin tapaisen valtion vaaleilla valitun hallituksen toimista (rajavalvonta, maahantulon rajoittaminen ja hallituksen päätösvallassa olevien asioiden säätäminen) ja jaksaa niihin puuttua tai Iso-Britannian kansanäänestyksellä tapahtunut EU-ero oli hyvin valitettava tapahtuma jota pyritään Brysselin toimesta painostamalla perumaan, mutta Espanjan ja Rajoyn toimet olivatkin yllättäen hyväksyttävissä. Onko siis niin että vapaa demokratia onkin päinvastoin Euroopan Unionin mielestä haitallista? Toimistä päätellen juuri näin on.&nbsp;Voidaanko katsoa että Euroopan Unionille jotkut ihmisoikeusloukkaukset ovat vain parempia kuin toiset &quot;loukkaukset&quot;</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan Unionin puheet ja toimet ovat vahvasti ristiriidassa. Mielestäni ei ole minkäänlaisia perusteita kutsua sitä ihmisoikeuksien ja vapaan demokratian puolustajaksi missään tilanteessa. Euroopan unionille demokratia sopii vain niissä tilanteissa, joissa lopputulos on Brysselin norsunluutornien valtiaille suotuisia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On hieman yli vuosi siitä kun Katalonian kansalaiset äänestivät itsenäisyydestään. On myös vähän reilu vuosi siitä kun Espanjan keskushallinto ja sen alaisuudessa toimivat poliisit kokivat hyvänä ideana kohottaa aseet vaimentaakseen demokratian.

 

Barcelonan katukuva viime viikolla koostui hyvin vahvasti vapaata demokratiaa vaativista banderolleista, kansallismielisyyttä henkivistä lakanoista, Katalonian lipuista ja keltaisista solmukkeista monien paikallisten rintapielissä. Meni minne tahansa niin asia oli vahvasti läsnä. Katalonialaiset eivät unohda.

 

Lauantaina nähtiin ehkä idioottimaisin provokaatio pitkään aikaan. Lähestyvän kansanäänestyksen vuosipäivän alla Keskushallinnon alaiset poliisivoimat (ne samat jotka nostivat aseensa Katalonialaisia vastaan) järjestivät palkankorotusta vaativan mielenosoituksen.  Provokaatio johti "suureksi" yllätykseksi voimainmittelöksi itsenäisyysmielisten ja keskushallinnon poliisivoimien välillä.

 

On kulunut vuosi siitä kun Euroopan Unionin jäsenvaltio rikkoi räikeästi ihmisoikeuksia ja vapaata demokratiaa vastaan. Mitä teki Euroopan unioni, joka hienoissa juhlapuheissa korostaa arvoikseen ihmisoikeudet, vapaan demokratian puolustamisen ja kaikkea muuta kaunista? Euroopan unioni seurasi hiljaa hyväksyen vierestä kun jäsenvaltion keskushallinto rikkoi räikeästi sen julistamia arvoja vastaan. 

 

Euroopan Unioni on kyllä kiinnostunut Unkarin tapaisen valtion vaaleilla valitun hallituksen toimista (rajavalvonta, maahantulon rajoittaminen ja hallituksen päätösvallassa olevien asioiden säätäminen) ja jaksaa niihin puuttua tai Iso-Britannian kansanäänestyksellä tapahtunut EU-ero oli hyvin valitettava tapahtuma jota pyritään Brysselin toimesta painostamalla perumaan, mutta Espanjan ja Rajoyn toimet olivatkin yllättäen hyväksyttävissä. Onko siis niin että vapaa demokratia onkin päinvastoin Euroopan Unionin mielestä haitallista? Toimistä päätellen juuri näin on. Voidaanko katsoa että Euroopan Unionille jotkut ihmisoikeusloukkaukset ovat vain parempia kuin toiset "loukkaukset"

 

Euroopan Unionin puheet ja toimet ovat vahvasti ristiriidassa. Mielestäni ei ole minkäänlaisia perusteita kutsua sitä ihmisoikeuksien ja vapaan demokratian puolustajaksi missään tilanteessa. Euroopan unionille demokratia sopii vain niissä tilanteissa, joissa lopputulos on Brysselin norsunluutornien valtiaille suotuisia.

]]>
0 http://samironkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262129-parempia-ihmisoikeusrikkomuksia#comments Espanja/katalonia Euroopan unioni Katalonia Sat, 06 Oct 2018 09:18:04 +0000 Sami Ronkola http://samironkola.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262129-parempia-ihmisoikeusrikkomuksia
Tervettä kilpailua vai jotain muuta? http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262040-tervetta-kilpailua-vai-jotain-muuta <p>Tehtyäni kirjallisen kysymyksen komissiolle Suomen traktorisäädösten asianmukaisuudesta EU-säädösten kanssa olen saanut jos jonkinlaista viestiä siitä, miten mepin ei pitäisi käyttää aikaansa moisten pikkuasioiden setvimiseen.&nbsp;</p><p>Kyse on kuitenkin ihan siitä samasta terveestä kilpailusta ja harmaan talouden suitsimisesta, mitä olen poliittisen urani aikana aina edistänyt.</p><p>Olisi hassua ajatella, että samaan aikaan, kun EU:ssa tehdään maantiepuolelle tehdään lainsääntöuudistuksia, millä epätervettä kilpailua ja harmaata markkinaa ajetaan alas, pitäisi kotimaassa katsoa sormien raosta menettelyjä, jotka edistävät niitä.</p><p>Ei voi olla niin että tavarankuljetuksissa kilpaillaan samoista urakoista ja tehdään samoja hommia eri ehdoin. Toiset hoitavat esim. tienhoitoa ilman liikennelupaa, ilman ammattipätevyyttä, ilman työaikalakia ja ilman ajopiirtureita &ndash; ja muilta niitä edellytetään. Traktorilla voit tehdä samoja hommia kuin kuljetusyrittäjä, mutta vaikka viisi viikkoa samoilla silmillä.&nbsp;Siis ilman tietoakaan ajo- ja lepoajoista, jotka kovasti velvoittavat kuljetusyrittäjiä.</p><p>Polttoöljyllä ajaminen ei lie myöskään mikään ympäristöteko, kun samaan aikaan kuljetusalalla ollaan koko ajan siirtymässä puhtaampaan liikenteeseen, vaikka pakolla.</p><p>Ajatus lienee ollut tukea maatalousyrittäjiä mahdollisuudella laajentaa toimenkuvaa,&nbsp; mutta kun isännät ja emännät jo nyt ovat uupuneita, työskentelevät ympäri vuorokauden ja ajavat vielä maaseudun taksitkin, niin en tiedä onko tämä uudistus ollut aidosti tarpeen. Ja mitenkähän maanviljelijät itse suhtautuisivat ajatukseen, että puolet viljelijöistä olisi vapautettu lainsäädännön vastuista ja velvoitteista ja toinen puoli joutuisi toimimaan tiukkojen pelisääntöjen alla?&nbsp;</p><p>Huuto ja hammasten kiristyshän siitä seuraisi.</p><p>Pelisäännöt on pelisääntöjä ja ne on tehty noudatettaviksi. Ja nyt ei todellakaan ole kyse naapurin likakaivon tyhjennyksestä tai satunnaisesta halkokuorman ajosta mökin mummolle, vaan koko toimialan pelisäännöistä.</p> Tehtyäni kirjallisen kysymyksen komissiolle Suomen traktorisäädösten asianmukaisuudesta EU-säädösten kanssa olen saanut jos jonkinlaista viestiä siitä, miten mepin ei pitäisi käyttää aikaansa moisten pikkuasioiden setvimiseen. 

Kyse on kuitenkin ihan siitä samasta terveestä kilpailusta ja harmaan talouden suitsimisesta, mitä olen poliittisen urani aikana aina edistänyt.

Olisi hassua ajatella, että samaan aikaan, kun EU:ssa tehdään maantiepuolelle tehdään lainsääntöuudistuksia, millä epätervettä kilpailua ja harmaata markkinaa ajetaan alas, pitäisi kotimaassa katsoa sormien raosta menettelyjä, jotka edistävät niitä.

Ei voi olla niin että tavarankuljetuksissa kilpaillaan samoista urakoista ja tehdään samoja hommia eri ehdoin. Toiset hoitavat esim. tienhoitoa ilman liikennelupaa, ilman ammattipätevyyttä, ilman työaikalakia ja ilman ajopiirtureita – ja muilta niitä edellytetään. Traktorilla voit tehdä samoja hommia kuin kuljetusyrittäjä, mutta vaikka viisi viikkoa samoilla silmillä. Siis ilman tietoakaan ajo- ja lepoajoista, jotka kovasti velvoittavat kuljetusyrittäjiä.

Polttoöljyllä ajaminen ei lie myöskään mikään ympäristöteko, kun samaan aikaan kuljetusalalla ollaan koko ajan siirtymässä puhtaampaan liikenteeseen, vaikka pakolla.

Ajatus lienee ollut tukea maatalousyrittäjiä mahdollisuudella laajentaa toimenkuvaa,  mutta kun isännät ja emännät jo nyt ovat uupuneita, työskentelevät ympäri vuorokauden ja ajavat vielä maaseudun taksitkin, niin en tiedä onko tämä uudistus ollut aidosti tarpeen. Ja mitenkähän maanviljelijät itse suhtautuisivat ajatukseen, että puolet viljelijöistä olisi vapautettu lainsäädännön vastuista ja velvoitteista ja toinen puoli joutuisi toimimaan tiukkojen pelisääntöjen alla? 

Huuto ja hammasten kiristyshän siitä seuraisi.

Pelisäännöt on pelisääntöjä ja ne on tehty noudatettaviksi. Ja nyt ei todellakaan ole kyse naapurin likakaivon tyhjennyksestä tai satunnaisesta halkokuorman ajosta mökin mummolle, vaan koko toimialan pelisäännöistä.

]]>
0 http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262040-tervetta-kilpailua-vai-jotain-muuta#comments Kotimaa Euroopan unioni Kuljetusala Reilu markkinatalous Traktori Thu, 04 Oct 2018 17:36:28 +0000 Merja Kyllönen http://merjakyllnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/262040-tervetta-kilpailua-vai-jotain-muuta
S**tanan tunarit http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261936-stanan-tunarit <p>Saatanan tunarit kuvaa harvinaisen hyvin politiikkaa riippumatta aikakaudesta. Tässä on nyt yksi esimerkki lisää jo valmiiksi pitkään luetteloon.<br /><br />Euroopan unioni päätti tiistaina 2.10<a href="http://www.europarl.europa.eu/news/en/press-room/20180925IPR14307/new-rules-for-audiovisual-media-services-approved-by-parliament"> uusista säännöistä audiovisuaaliselle medialle</a> Euroopan Unionin alueella. Yhdessä näistä säännöistä määritellään tilausvideopalveluilla (on demand), joita ovat mm. Netflix, HBO &amp; Amazon Prime Video, minimikiintiö eurooppalaiselle sisällölle näissä palveluissa. Jatkossa vähintään 30% näiden palveluiden sisällöstä tulee olla eurooppalaista, joka on jo valmiiksi epämääräinen määritelmä. Lasketaanko eurooppalaiseksi vain EU:n jäsenvaltioiden sisältö, manner-Euroopassa sijaitsevat alueet ml. Istanbul ja Venäjän Uralin länsipuoliset osat tai määritelläänkö se jollain muulla määritelmällä.</p><p>Havainnollistetaan esimerkillä. Hongkongilainen yritys haluaa tuoda Eurooppaan on demand-palvelun, josta voi kattoa pelkkiä hongkongilaisia toimintaelokuvia. Tämä uusi sääntö estää tätä tulemasta markkinoille ilman, että se ostaa oikeuksia eurooppalaisesta sisällöstä. Toisin sanoen, se käytännössä kartellisoi järjestelmän. Samoin parlamentti &quot;kehottaa(?)&quot; palveluita investoimaan eurooppalaiseen audiovisuaaliseen tuotantoon, kohdennettuna maakohtaisesti verrannollisesti niin paljon kuin kyseinen palvelu ansaitsee niissä maissa.&nbsp;</p><p><em>&quot;Video-on-demand platforms are also asked to contribute to the development of European audiovisual productions, either by investing directly in content or by contributing to national funds. The level of contribution in each country should be proportional to their on-demand revenues in that country (member states where they are established or member states where they target the audience wholly or mostly).&quot;</em></p><p>Sääntö vaikuttaa siltä, että Euroopassa pelätään amerikkalaista &quot;kulttuurihegemoniaa&quot; ja tällä halutaan paikata &quot;veronmenetyksiä&quot;, jotka valuvat pääosin amerikkalaisten mediajättien taskuihin. Tämä systeemi vain on täysin väärin perustein tehty ja koittaa mennä siitä mistä aita on matalin. EU:lle olisi paljon luontaisempi tie harmonisoida digitaalisia sisämarkkinoita tekijänoikeuksien tai verotuksen muodossa kuin rakentaa muureja ja kiintiöitä. Tämä päätös vain heikentää markkinoille tuloa ja pakottaa monet toimijat oman liiketoimintamallinsa ulkopuolelle. HBO aloitti muunmuassa kansainvälisen kasvustrategian sen takia, että sen tuottamat sarjat olivat yliedustettuina piraattilatausten kärjessä. Nyt päätös pakottaa palvelun hankkimaan sisältöä palveluunsa, jota ne eivät haluaisi.&nbsp;Sääntö on henkisesti impivaaralaisen protektionismin serkku, tosin hauskan ironisesti impivaaralaiset äänestivät tätä vastaan.<br /><br />Tästä vaan tulee mieleen pahkasika, tosielämän sellainen. Saatanan tunarit.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saatanan tunarit kuvaa harvinaisen hyvin politiikkaa riippumatta aikakaudesta. Tässä on nyt yksi esimerkki lisää jo valmiiksi pitkään luetteloon.

Euroopan unioni päätti tiistaina 2.10 uusista säännöistä audiovisuaaliselle medialle Euroopan Unionin alueella. Yhdessä näistä säännöistä määritellään tilausvideopalveluilla (on demand), joita ovat mm. Netflix, HBO & Amazon Prime Video, minimikiintiö eurooppalaiselle sisällölle näissä palveluissa. Jatkossa vähintään 30% näiden palveluiden sisällöstä tulee olla eurooppalaista, joka on jo valmiiksi epämääräinen määritelmä. Lasketaanko eurooppalaiseksi vain EU:n jäsenvaltioiden sisältö, manner-Euroopassa sijaitsevat alueet ml. Istanbul ja Venäjän Uralin länsipuoliset osat tai määritelläänkö se jollain muulla määritelmällä.

Havainnollistetaan esimerkillä. Hongkongilainen yritys haluaa tuoda Eurooppaan on demand-palvelun, josta voi kattoa pelkkiä hongkongilaisia toimintaelokuvia. Tämä uusi sääntö estää tätä tulemasta markkinoille ilman, että se ostaa oikeuksia eurooppalaisesta sisällöstä. Toisin sanoen, se käytännössä kartellisoi järjestelmän. Samoin parlamentti "kehottaa(?)" palveluita investoimaan eurooppalaiseen audiovisuaaliseen tuotantoon, kohdennettuna maakohtaisesti verrannollisesti niin paljon kuin kyseinen palvelu ansaitsee niissä maissa. 

"Video-on-demand platforms are also asked to contribute to the development of European audiovisual productions, either by investing directly in content or by contributing to national funds. The level of contribution in each country should be proportional to their on-demand revenues in that country (member states where they are established or member states where they target the audience wholly or mostly)."

Sääntö vaikuttaa siltä, että Euroopassa pelätään amerikkalaista "kulttuurihegemoniaa" ja tällä halutaan paikata "veronmenetyksiä", jotka valuvat pääosin amerikkalaisten mediajättien taskuihin. Tämä systeemi vain on täysin väärin perustein tehty ja koittaa mennä siitä mistä aita on matalin. EU:lle olisi paljon luontaisempi tie harmonisoida digitaalisia sisämarkkinoita tekijänoikeuksien tai verotuksen muodossa kuin rakentaa muureja ja kiintiöitä. Tämä päätös vain heikentää markkinoille tuloa ja pakottaa monet toimijat oman liiketoimintamallinsa ulkopuolelle. HBO aloitti muunmuassa kansainvälisen kasvustrategian sen takia, että sen tuottamat sarjat olivat yliedustettuina piraattilatausten kärjessä. Nyt päätös pakottaa palvelun hankkimaan sisältöä palveluunsa, jota ne eivät haluaisi. Sääntö on henkisesti impivaaralaisen protektionismin serkku, tosin hauskan ironisesti impivaaralaiset äänestivät tätä vastaan.

Tästä vaan tulee mieleen pahkasika, tosielämän sellainen. Saatanan tunarit. 

]]>
5 http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261936-stanan-tunarit#comments Euroopan unioni Netflix Pahkasika Tue, 02 Oct 2018 18:34:48 +0000 Petteri Lohivesi http://petterilohivesi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261936-stanan-tunarit
Onko koheesiopolitiikan aika ohitse? http://talvitie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261804-onko-koheesiopolitiikan-aika-ohitse <p>Pari vuotta sitten sanoin maakuntaliiton kokouksessa, että nykyiset aluekehittämisen välineet ovat parhaan antinsa jo antaneet. En tarkoittanut sitä, etteikö niillä edelleen olisi merkitystä.</p><p>Tarkoitin, että aluekehittämisessä välineet sekä toimintatavat ja ehkä motiivitkin ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Nyt on ennusmerkkien mukaan taas odotettavissa jotain uutta.</p><p>Koheesiopolitiikka alkoi meillä kehitysaluepolitiikasta. Silloin rakennettiin infrastruktuuria ja teollisuushalleja. Ideana oli saada koko maan voimavarat palvelemaan täysimääräisesti kansantaloutta. Pelkistettynä politiikka toimi siten, että siirrettiin resursseja kehittyneemmiltä alueilta kehitysalueille niiden voimavarojen hyödyntämiseksi.</p><p>Seuraavassa vaiheessa tehtiin muuten samoin, mutta alettiin edistää kunkin alueen omaa vahvuutta. Silloin tuli mukaan jo osaaminen huomioiminen.</p><p>Euroopan Unionin jäsenyyden myötä siirryttiin ohjelmaperusteiseen kehittämiseen. EU:ssa koheesiopolitiikka on hyvin resursoitu. Sillä pyritään tasaamaan alueellisia kehityseroja Euroopan eri osien välillä.</p><p>EI olisi ollut mitenkään mahdollista saada kansallisista budjeteista näin runsaita aluekehitysvaroja kuin mitä meillä nyt on. EU-jäsenyys tavallaan jatkoi aluekehityspolitiikan alkuvaihetta pidempään kuin se muuten olisi ollut mahdollista.</p><p>Kehityserojen tasaaminen ei kuitenkaan ole ollut unionissa koheesiopolitiikan perimmäinen motiivi, vaan se tulee Euroopan yhteisen identiteetin rakentamisesta.</p><p>Siinä mielessä runsas rahan käyttö on tuonut heikkoja tuloksia, kun britit ovat jättämässä unionin ja kansallismieliset poliittiset liikkeet menestyvät vaaleissa.</p><p>Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että koheesiopolitiikan muutos on todennäköisempää kuin nykymallin jatkuminen.</p><p>Aluekehittämisestä on muutenkin siirrytty enemmän kehittämispolitiikkaan. Vahvistetaan osaamista ja innovaatiotoimintaa.</p><p>Samoin on alettu puhua kaupunkipolitiikasta. Sen edistämisellä pyritään myös vaikuttamaan kehitykseen.</p><p>Ennen oli tärkeätä saada konkreettiset asiat kuten raaka-aineet hyödynnettyä. Ne sijaitsevat usein vähän periferiassa.</p><p>Nykyään nähdään menestyksen edellyttävän henkisen pääoman vahvistamista. Sitä taas löytyy parhaiten suuremmista keskuksista.</p><p>Aiemmin voimavaroja tasattiin heikommille alueille, nyt niitä taas keskitetään kehittyville alueille. Kaikki on kääntynyt ikään kuin päälaelleen.</p><p>Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa ei saa unohtaa noita aiempia pyrkimyksiä. Niiden syyt eivät ole mihinkään kadonneet.</p><p>Edelleen tarvitsemme koko Suomen kaikkien resurssien hyödyntämistä. Biotalous esimerkiksi vaatii sitä.</p><p>Myöskään Euroopan yhteishengen rakentamisen tarve ei ole mihinkään kadonnut.</p><p>Yhden selkeän kehittämisen kohteen osaan sanoa. Luovuus, innovaatiotoiminta, elinkeinoelämä ja ihmiset tarvitsevat nykyistä enemmän vapautta.</p><p>Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa pitää osata ottaa nuo aiemmat pyrkimykset huomioon ja samalla yrittää löytää sellaisia kehittämispolitiikan välineitä jotka vahvistavat Euroopan ja Suomen kilpailukykyä.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; Pauli Talvitie</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Pari vuotta sitten sanoin maakuntaliiton kokouksessa, että nykyiset aluekehittämisen välineet ovat parhaan antinsa jo antaneet. En tarkoittanut sitä, etteikö niillä edelleen olisi merkitystä.

Tarkoitin, että aluekehittämisessä välineet sekä toimintatavat ja ehkä motiivitkin ovat vaihdelleet aikojen saatossa. Nyt on ennusmerkkien mukaan taas odotettavissa jotain uutta.

Koheesiopolitiikka alkoi meillä kehitysaluepolitiikasta. Silloin rakennettiin infrastruktuuria ja teollisuushalleja. Ideana oli saada koko maan voimavarat palvelemaan täysimääräisesti kansantaloutta. Pelkistettynä politiikka toimi siten, että siirrettiin resursseja kehittyneemmiltä alueilta kehitysalueille niiden voimavarojen hyödyntämiseksi.

Seuraavassa vaiheessa tehtiin muuten samoin, mutta alettiin edistää kunkin alueen omaa vahvuutta. Silloin tuli mukaan jo osaaminen huomioiminen.

Euroopan Unionin jäsenyyden myötä siirryttiin ohjelmaperusteiseen kehittämiseen. EU:ssa koheesiopolitiikka on hyvin resursoitu. Sillä pyritään tasaamaan alueellisia kehityseroja Euroopan eri osien välillä.

EI olisi ollut mitenkään mahdollista saada kansallisista budjeteista näin runsaita aluekehitysvaroja kuin mitä meillä nyt on. EU-jäsenyys tavallaan jatkoi aluekehityspolitiikan alkuvaihetta pidempään kuin se muuten olisi ollut mahdollista.

Kehityserojen tasaaminen ei kuitenkaan ole ollut unionissa koheesiopolitiikan perimmäinen motiivi, vaan se tulee Euroopan yhteisen identiteetin rakentamisesta.

Siinä mielessä runsas rahan käyttö on tuonut heikkoja tuloksia, kun britit ovat jättämässä unionin ja kansallismieliset poliittiset liikkeet menestyvät vaaleissa.

Tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että koheesiopolitiikan muutos on todennäköisempää kuin nykymallin jatkuminen.

Aluekehittämisestä on muutenkin siirrytty enemmän kehittämispolitiikkaan. Vahvistetaan osaamista ja innovaatiotoimintaa.

Samoin on alettu puhua kaupunkipolitiikasta. Sen edistämisellä pyritään myös vaikuttamaan kehitykseen.

Ennen oli tärkeätä saada konkreettiset asiat kuten raaka-aineet hyödynnettyä. Ne sijaitsevat usein vähän periferiassa.

Nykyään nähdään menestyksen edellyttävän henkisen pääoman vahvistamista. Sitä taas löytyy parhaiten suuremmista keskuksista.

Aiemmin voimavaroja tasattiin heikommille alueille, nyt niitä taas keskitetään kehittyville alueille. Kaikki on kääntynyt ikään kuin päälaelleen.

Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa ei saa unohtaa noita aiempia pyrkimyksiä. Niiden syyt eivät ole mihinkään kadonneet.

Edelleen tarvitsemme koko Suomen kaikkien resurssien hyödyntämistä. Biotalous esimerkiksi vaatii sitä.

Myöskään Euroopan yhteishengen rakentamisen tarve ei ole mihinkään kadonnut.

Yhden selkeän kehittämisen kohteen osaan sanoa. Luovuus, innovaatiotoiminta, elinkeinoelämä ja ihmiset tarvitsevat nykyistä enemmän vapautta.

Uudenlaista kehittämispolitiikkaa rakennettaessa pitää osata ottaa nuo aiemmat pyrkimykset huomioon ja samalla yrittää löytää sellaisia kehittämispolitiikan välineitä jotka vahvistavat Euroopan ja Suomen kilpailukykyä.

 

                                                                                       Pauli Talvitie

 

]]>
3 http://talvitie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261804-onko-koheesiopolitiikan-aika-ohitse#comments Aluekehitys Euroopan unioni Koheesiopolitiikka Sun, 30 Sep 2018 17:14:24 +0000 Pauli Talvitie http://talvitie.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261804-onko-koheesiopolitiikan-aika-ohitse
Kansallisvaltioiden Eurooppa http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261619-kansallisvaltioiden-eurooppa <p>Yleisönosastossa julkaistu vastineeni Sampsa Saralehdon kirjoitukseen Kalevassa 12.8.2018. Täytyy tosin sanoa, että Saralehto saa nyt samalla muidenkin edestä, ehkä hieman epäoikeudenmukaisestikin, koskapa epäasiallista ja perusteetonta termien käyttämistä harrastavat aika monet muutkin.</p><p>&rdquo;Kansallisvaltioiden Eurooppa</p><p>Valtiotieteiden tohtori Sampsa Saralehto kirjoitti 12.8 yhtenäisestä Euroopasta ja sen vahvuudesta. Kirjoitus vaatii muutamia huomiota. Saralehdon mukaan, vaikka EU:lle vaaditaan uutta suuntaa, sitä ei kuitenkaan ole osattu kertoa.</p><p>Kyllä on osattu. Monet EU-kriitikot ovat vaatineet EU:n suunnan muuttamista takaisin kansallisvaltioiden yhteisöksi nykyisen liittovaltiokehityksen sijaan. Yksinkertaisempi vapaakauppaan tähtäävä unioni lisäisi maiden välistä tasapuolisuutta ja vähentäisi nykyisiä Jugoslavia -tyyppisiä jännitteitä.</p><p>Saralehdon mukaan EU:n ongelmat tiedetään ja ratkaisuja on olemassa. Itse puolestani sanoisin, että Unionin ongelmat näyttäisivät olevan aika lailla itse aiheutettuja ja ratkaisut puolestaan näyttäisivät askel askeleelta vievän liittovaltiota kohti.</p><p>Esimerkkinä euron velkakriisi, jossa valtavilla EU-maiden johtajien panostuksilla on useaan otteeseen järjestelty mm. Kreikan velkoja. Kreikan, joka oikeasti ei koskaan täyttänyt euro-alueeseen liittymisen ehtoja.&nbsp; Valtionvarainministeriön mukaan noissa järjestelyissä syyttömälle Suomellekin on tullut miljardikaupalla vastuita.<br /><br />Yksinkertaisin hoitomenetelmä olisi ollut, että Kreikkaa rahoittaneet maat (pääasiassa Saksa ja Ranska) olisivat itse pääomittaneet pankkejaan kestämään epävarmat Kreikan saatavat. Lisäksi Kreikka olisi päästetty konkurssiin ja maa olisi päässyt aloittamaan omalla valuutallaan puhtaalta pöydältä. Nyt Kreikka on korviaan myöten velkavankeudessa.</p><p>Vuoden 2015 pakolaiskriisi johtui puhtaasti avointen rajojen politiikasta. Tuolloinhan Suomi päätti ottaa turvallisesta Ruotsista yli 30&nbsp;000 pääasiassa pääasiasta Lähi-idästä lähtenyttä turvapaikanhakijaa. Esimerkiksi Australia ja Yhdysvallat pystyvät valvomaan merirajojaan huomattavasti paremmin. Ihmisten auttamiset pitäisi pyrkiä tekemään ongelmamaiden tuntumassa.<br /><br />Afrikasta tuleva siirtolaiskriisi syntyi pitkälle Libyan sodasta, jossa Barack Obaman/Hillary Clintonin hallinto yhdessä mm. Ranskan ja Britannian kanssa kaatoivat Muammar Gaddafin hallinnon ja saattoivat maan täydelliseen sekasortoon. Ja siten mahdollistivat afrikkalaisen siirtolaisvirran Eurooppaan.</p><p>Eräs huomiota vaativa asia tohtori Saralehdon kirjoituksessa on toisella tavalla ajattelevien ihmisten ja tahojen nimittely. Yleensä poliittisia ja muitakin ryhmiä kutsutaan niillä nimillä, joita he itse itsestään käyttävät.</p><p>Esimerkkinä lause: &rdquo;Nationalisteja ja erilaisia populisteja on tullut kuin sieniä sateella lähes kaikkialle.&rdquo; Vähän aikaa sitten oli paljon hienoja puheita Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlistamiseksi. Olivatko nuo puhujat niitä nationalisteja? Ovatko populistit puolestaan niitä, jotka eivät halua liittovaltiota?</p><p>Toki Saralehdolla on paljon rakentaviakin ajatuksia, mutta moni asia siis kuitenkin myös särähtää korvaan.</p><p>Juha Vuorio, Oulu</p><p>diplomi-insinööri ja kaupunginvaltuutettu (ps)&rdquo;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Yleisönosastossa julkaistu vastineeni Sampsa Saralehdon kirjoitukseen Kalevassa 12.8.2018. Täytyy tosin sanoa, että Saralehto saa nyt samalla muidenkin edestä, ehkä hieman epäoikeudenmukaisestikin, koskapa epäasiallista ja perusteetonta termien käyttämistä harrastavat aika monet muutkin.

”Kansallisvaltioiden Eurooppa

Valtiotieteiden tohtori Sampsa Saralehto kirjoitti 12.8 yhtenäisestä Euroopasta ja sen vahvuudesta. Kirjoitus vaatii muutamia huomiota. Saralehdon mukaan, vaikka EU:lle vaaditaan uutta suuntaa, sitä ei kuitenkaan ole osattu kertoa.

Kyllä on osattu. Monet EU-kriitikot ovat vaatineet EU:n suunnan muuttamista takaisin kansallisvaltioiden yhteisöksi nykyisen liittovaltiokehityksen sijaan. Yksinkertaisempi vapaakauppaan tähtäävä unioni lisäisi maiden välistä tasapuolisuutta ja vähentäisi nykyisiä Jugoslavia -tyyppisiä jännitteitä.

Saralehdon mukaan EU:n ongelmat tiedetään ja ratkaisuja on olemassa. Itse puolestani sanoisin, että Unionin ongelmat näyttäisivät olevan aika lailla itse aiheutettuja ja ratkaisut puolestaan näyttäisivät askel askeleelta vievän liittovaltiota kohti.

Esimerkkinä euron velkakriisi, jossa valtavilla EU-maiden johtajien panostuksilla on useaan otteeseen järjestelty mm. Kreikan velkoja. Kreikan, joka oikeasti ei koskaan täyttänyt euro-alueeseen liittymisen ehtoja.  Valtionvarainministeriön mukaan noissa järjestelyissä syyttömälle Suomellekin on tullut miljardikaupalla vastuita.

Yksinkertaisin hoitomenetelmä olisi ollut, että Kreikkaa rahoittaneet maat (pääasiassa Saksa ja Ranska) olisivat itse pääomittaneet pankkejaan kestämään epävarmat Kreikan saatavat. Lisäksi Kreikka olisi päästetty konkurssiin ja maa olisi päässyt aloittamaan omalla valuutallaan puhtaalta pöydältä. Nyt Kreikka on korviaan myöten velkavankeudessa.

Vuoden 2015 pakolaiskriisi johtui puhtaasti avointen rajojen politiikasta. Tuolloinhan Suomi päätti ottaa turvallisesta Ruotsista yli 30 000 pääasiassa pääasiasta Lähi-idästä lähtenyttä turvapaikanhakijaa. Esimerkiksi Australia ja Yhdysvallat pystyvät valvomaan merirajojaan huomattavasti paremmin. Ihmisten auttamiset pitäisi pyrkiä tekemään ongelmamaiden tuntumassa.

Afrikasta tuleva siirtolaiskriisi syntyi pitkälle Libyan sodasta, jossa Barack Obaman/Hillary Clintonin hallinto yhdessä mm. Ranskan ja Britannian kanssa kaatoivat Muammar Gaddafin hallinnon ja saattoivat maan täydelliseen sekasortoon. Ja siten mahdollistivat afrikkalaisen siirtolaisvirran Eurooppaan.

Eräs huomiota vaativa asia tohtori Saralehdon kirjoituksessa on toisella tavalla ajattelevien ihmisten ja tahojen nimittely. Yleensä poliittisia ja muitakin ryhmiä kutsutaan niillä nimillä, joita he itse itsestään käyttävät.

Esimerkkinä lause: ”Nationalisteja ja erilaisia populisteja on tullut kuin sieniä sateella lähes kaikkialle.” Vähän aikaa sitten oli paljon hienoja puheita Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlistamiseksi. Olivatko nuo puhujat niitä nationalisteja? Ovatko populistit puolestaan niitä, jotka eivät halua liittovaltiota?

Toki Saralehdolla on paljon rakentaviakin ajatuksia, mutta moni asia siis kuitenkin myös särähtää korvaan.

Juha Vuorio, Oulu

diplomi-insinööri ja kaupunginvaltuutettu (ps)”

]]>
1 http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261619-kansallisvaltioiden-eurooppa#comments Euroopan unioni Itsenäisyys Liittovaltio Terminologia Wed, 26 Sep 2018 19:38:09 +0000 Juha Vuorio http://juhavuoriooulu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261619-kansallisvaltioiden-eurooppa
Yle selvitti puolueiden maahanmuuttonäkemykset http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261614-yle-selvitti-puolueiden-maahanmuuttonakemykset <p><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10414751" title="https://yle.fi/uutiset/3-10414751">https://yle.fi/uutiset/3-10414751</a></p><p>Artikkelia ei kannata lukea kuin vastausgrafiikan osalta. Sen sijaan lukea PDF-tiedosto.</p><p>&nbsp;</p><p>Jussi Halla-ahoa mahdollisesti YLE taas vahingoitti, mahdollisesti antamalla ymmärtää jonkin enimmäispituuden kirjalliselle perustelulle, joka ei sitten koskenut samalla tavalla kaikkia. Perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho on saanut YLE:llä näkyvyyttä niin vähän kuin mahdollista, ellei sitten ole kyse kielteisestä asiasta, jolloin vähäpätöinenkin asia pääsee näkyvästi uutisiin. Varsinkaan mikään Perussuomalaisten kanta koskien muuta kuin maahanmuuttoa ei pääse koskaan TV-uutisiin, YLE:n valtakunnallisiin uutisiin (radio, verkko), tärkeimpiin sanomalehtiin ja STT:n kautta levitykseen. On nähtävästi sovittu, että rakennetaan tietynlaista mielikuvaa puolueesta, jonka on laskettu olevan mahdollisimman haitallinen puolueen kannatukselle. A-studioon, Pressiklubiin ym. Perussuomalaiset eivät pääse, paitsi muutaman harvan aivan pakollisen kerran (jottei voi syyttää 100 prosentin varmuudella törkeästä sivuuttamisesta), silloinkin se mietitään tarkasti, kuka olisi mahdollisimman haitallinen edustaja mahdollisimman haitallisessa yhteydessä. Esim. Tom Packalén A-Talkiin silloin, kun puhutaan Venäjästä, jotta voitaisiin rakentaa väärää mielikuvaa siitä, että Perussuomalaiset on Venäjän &quot;hybridivaikuttaja&quot; Suomessa. Todellisuudessahan Perussuomalaiset on ollut juuri se puolue, jonka kansanedustajat ovat suurimmassa määrin yrittäneet estää venäläisten maahankintoja Suomen strategisilta alueilta. Silloin harvoin, kun Halla-aho on (liian vähäksi aikaa) päässyt YLE:llä ääneen, on usein ollut jotain ongelmia. Esim. yhteys ei &quot;jostain&quot; syystä ole toiminut, ja puheenvuoro on jopa sen takia parhaaseen katseluaikaan lopetettu. Äänenlaatu on ollut niin huono, että lauseista ei saa selvää jne.</p><p>Simon Elo alkoi päästä jatkuvasti esille YLE:ssä sen jälkeen, kun ilmoitti kannattavansa Terhoa Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sen jälkeen hän on ollut usein televisiossa. Simon Elon 2015 saamaan äänimäärään nähden hämmästyttävän hyvä näkyvyys. Li Andersson oli säännöllinen vieras Pressiklubissa ennen kuin hänestä tuli (tehtiin) puheenjohtaja. Ennen kansanedustajaksi pääsemistään hän oli saanut hämmästyttävän paljon valtakunnallista julkisuutta.</p><p>&nbsp;</p><p>YLE:lle ja puoluejohtajille pitää taas tässä yhteydessä muistuttaa, että nykyinen 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (ei siis -tuotteesta!) on huomattavasti kuormittavampi kuin se, mikä on joskus asetettu tavoitteeksi. Tämä johtuu siitä, että kansantalouden tilinpitoon on tehty käsitemuutoksia ja sisällytetty bruttokansantuotteeseen ja -tuloon uusia asioita (joita ei siellä ollut, kun tavoitteesta päätettiin). Tulevaisuudessa esim. kotityöt voidaan sisällyttää talouden kokoon, SNA 2008:n mukaan vielä ei. Esim. jos lasten hoito, siivous ja ruuanlaitto kotona otetaan tulevaisuudessa mukaan bruttokansantuotteeseen ja -tuloon, kehitysapua pitää kasvattaa voimakkaasti, jotta tilastoissa pysyisi sama 0,7. Lasten hoito, siivous ja ruuanlaitto joltakin ostettuna tai julkisen sektorin tekemänä päiväkodissa tai kotipalveluna kasvattaa BKT:ta ja täten kehitysapua. YK:ssä melkein kaikki jäsenmaat ovat YK:n järjestelmässä &quot;kehitysmaita&quot;, joten YK:ssa kehitettävissä kansantalouden tilinpidon järjestelmäneuvotteluissa ylivoimaisesti suurimmalla osalla maista on intressinä, että mahdollisimman moni asia nostaisi BKT:tä. Jo nykyiseen versioon ne saivat muutettua entisiä menoja tuloiksi ja näin 0,7:n tavoitteesta välittävät maat (EU:ssa sovittiin muistaakseni 2005, että kaikki ns. vanhat jäsenmaat sitoutuvat 0,7:ään ja uudet pienempään suhdelukuun välivaiheena 0,7:ään. USA:ssa ja Japanissa suhdeluvulla 0,7 ei ole mitään poliittista merkitystä, ne eivät ole koskaan päässeet lähellekään eikä niillä ole mitään aikomusta päästäkään, juuri nämä kaksi ovat G7:n ja OECD:n DAC:n suurimmat taloudet, mikä laskee huomattavasti keskiarvosuhdelukua) joutuvat nostamaan kehitysapumenojaan entisessä pysyäkseen.</p><p>&nbsp;</p><p>Asia, jota näissä ei koskaan mainita, on, että 1990-luvun lamassa, jossa BKT kehittyi paljon paremmin kuin 2008 alkaneessa lamassa, kehitysapua leikattiin paljon enemmän kuin nyt syytetään leikatun. Todellisuudessa Suomi on ollut Britannian kanssa poikkeus, jossa finanssikriisissä ja sen jälkeen suhdelukua on reilusti kasvatettu, kun suurin osa maista talouden supistuessa leikkasi kehitysapua niin, että sen suhdeluku aleni. Suomessa Vanhasen hallitus oli täysin kyvytön tekemään minkäänlaisia leikkauksia valtion menoihin, ja ennen syksyn 2008 romahduksen tajuamista päätetty jättikorotus kehitysapuun vuodelle 2009 (kuten myös sitä edellisille vuosille, jotta saataisiin suhdeluku selvälle kasvu-uralle (kuten hallitusohjelmassa oli sovittu) talouden kasvaessa voimakkaasti) tehtiin taloustilanteesta huolimatta vanhentuneen korotussuunnitelman mukaan. Seurauksena vuonna 2009 suhdelukuun tuli aivan suunnittelematon tasokorotus, koska BKT laski pahimmillaan kymmenen prosenttia vuoden takaisesta (2008 toinen neljännes verrattuna 2009 toinen neljännes). Samanlainen jättikorotus suhdeluvussa tapahtui 1991. Molemmat kerrat kertovat Suomen poliitikkojen surkeasta kyvystä ja halusta leikata julkisia menoja, vaikka talous romahtaa ja kehitysapu rahoitetaan velalla.</p><p>2007 luku oli siis 0,39, mutta tämä ei ole vertailukelpoinen nykyisiin lukuihin nähden. Nykyisillä laskusäännöillä vuoden 2007 luku olisi arviolta enintään 0,33, todennäköisesti vähän päälle 0,3. Ennen finanssikriisiä Suomen tutkimus- ja tuotekehitysmenot olivat suuremmat mm. Nokian takia kuin viime vuosina. Nykyään ne lisätään suoraan BKT:hen. Mm. tämä ja muutama muu muutos nostivat vuoden 2014 oikean suhdeluvun 0,64 myöhemmin 0,59:ään, kuten nyt tilasto näyttää. Vuonna 2007 samat laskusäännöt olisivat laskeneet kehitysavun bruttokansantulosuhdetta enemmän kuin vuoden 2014 0,05 prosenttiyksikköä. Esim. Britannia ilmoitti OECD:lle suhdeluvut sen mukaan, mikä kansantalouden tilinpidon järjestelmä oli käytössä budjetintekoaikaan (eli 2015 OECD:n tilasto näyttää 0,7, vaikka jo syksyllä 2014 muutos tuli voimaan, mutta 2015 vuoden budjetti tehtiin vielä vanhan järjestelmän mukaan) ja piti vuoden 2015 ja edellisten vuosien suhdeluvut ennallaan, toisin kuin Suomi. Muuten Britannian juuri ja juuri vuodesta 2013 lähtien saavuttama 0,7 olisi muuttunut selväksi alitukseksi. Suomi muutti vuoden 2014 hienon saavutuksen 0,64 pienemmäksi, vaikka olisi voitu toimia kuten mm. Britannia. Suomi laski myös muutaman edellisen vuoden suhdeluvut uusiksi eli pienemmiksi.</p><p>Ennen talouslamaa siis vuonna 2007 Suomi oli reilussa 0,3:ssa, ja vuonna 2014 pääsi 0,64:ään. Joten Suomi ja Britannia olivat juuri ne maat, jotka finanssikriisissä ja sen jälkeen olivat kaikista epäitsekkäimmät ja laittoivat kehitysavun tärkeysjärjestyksessä korkeammalle kuin kotimaiset julkiset menot tai velanoton vähentäminen. Mm. Espanja toimi toisin. Espanja lopetti oman kehitysapunsa käytännössä kokonaan, vuoden 2015 suhdeluku 0,12. Se oli vielä 2009 0,46. Tuo 0,12 on niin pieni, että se koostuu käytännössä melkein kokonaan Euroopan komission eli EU:n yhteisen kehitysavun Espanjalle luettavasta osuudesta. Saksa teki merkittävän kehitysapuleikkauksen talousromahduksen takia vuonna 2009, siis suhdelukukin laski Saksassa 2009, ei siis vain BKT:n romahdusta peilannut leikkaus, jolla olisi pidetty suhdeluku ennallaan. Suomessa uutisoitiin näyttävästi syksyllä 2009, kun Ruotsi leikkasi rajusti kehitysapuaan seuraavan vuoden budjettiin samaan aikaan, kun Suomi kasvatti euromääräänsäkin voimakkaasti. Vaikka Suomessa talous supistui enemmän kuin Ruotsissa. Ruotsi kuitenkin vain piti kehitysapunsa ennallaan yhdessä prosentissa bruttokansantulosta. Mutta koska bruttokansantulo pieneni, kehitysapua piti leikata.</p><p>Näissä &quot;uutisissa&quot;, toimittajien artikkeleissa ei koskaan mainita, että USA, Kanada (kyllä, se mukava anti-Trump <em><strong>Trudeau</strong></em> on leikannut Kanadan kehitysapusuhdelukua vallassaoloaikanaan!), Australia, Uusi-Seelanti ja Japani käyttävät rahaa kehitysapuun paljon vähemmän kuin ns. länsieurooppalaiset. Suomea verrataan vain Ruotsiin, ja suomalaisia syytetään vastuun pakoilusta. Ruotsi on maailmanennätystasoa julkisen rahan lahjoittamisessa YK:n järjestöille, pakolaisleireille, ilmastotyöhön ja Green Climate Fundiin, kuten kehitysyhteistyöhön yleensä. (Joten mm. Suomen 2018 presidentinvaalin keskustelu pakolaisista oli erittäin typerää, kun aina ehdokkaat käänsivät asian siihen, että pakolaisia tuli/tulee paljon, koska hallitus ei lahjoita tarpeeksi kehitysapua ja poista tarpeeksi juurisyitä.)</p><p>Ensimmäiseen YLE:n tämänpäiväiseen kysymykseen Halla-aho ainoana vastasi, että kiintiöpakolaisia pitäisi ottaa vähemmän kuin nykyisin. Perustelussaan ei kerro, kuinka monta kiintiöpakolaista pitäisi ottaa. Käsittääkseni hänen kantansa on, että ei yhtään, mutta puolueella ei ole asiasta välttämättä tarkkaa kantaa, joten ehkä siksi ei kerro määrää.</p><p>&nbsp;</p><p>Toinen kysymys: &quot;<em>Pitäisikö EU:n turvapaikanhakuprosessi hoitaa<br />ensisijaisesti EU:n rajojen ulkopuolella, esimerkiksi<br />ehdotetuissa järjestelykeskuksissa?</em>&quot;</p><p>Tähänkin Halla-ahon vastaus on epätyydyttävä. Miksei Halla-aho kirjoita, että ei pitäisi edes olla olemassa mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, kuten erittäin vauraassa, YK-kehitysmaa Singaporessa (joka ei maksa kehitysapua, rahoita pakolaisleirejä, leikkaa päästöjään, tai ilmastorahoita). Suomen pitää erota YK:n vuoden 1951 pakolaissopimuksesta sekä vuoden 1967 pöytäkirjasta. Turvapaikanhakuoikeus on käsittääkseni myös EU:n lainsäädännössä, joten jos Suomi ei saa poikkeuslupaa (näitä poikkeuslupia ja erivapauksia ja muita vastaavia on EU:ssa paljon, esim. Britannialla, Irlannilla ja Tanskalla), EU:sta tulee erota, jotta voimme lakkauttaa turvapaikanhakuoikeuden Suomessa. Singapore kertoo suoraan, että se ei ota vastaan edes sen itsensä mukaan oikeita pakolaisia, vaan pakkopalauttaa heidät hengenvaaraankin.<em> </em>Turvapaikanhakuprosessia ei pidä hoitaa EU:n ulkopuolella eikä sisäpuolella. EU:n turvapaikanhakuleirit EU:n ulkopuolella maksaisivat pelkästään lahjuksina isäntävaltioille miljardeja + valtavat kulut leirien ylläpidosta. Leireillä ei myöskään saisi olla huonot oltavat, tästä kun ollaan aina niin huolestuneita. Joten leirit olisivat itsessään houkuttavia tulla asumaan ja syömään ilmaiseksi. Ennenhän leiritetyt kustansivat elämisensä itse tuottamalla leireillä jotain, mutta raskasta ja tuottavaa pakkotyötä en ole kuullut kenenkään ammattipoliitikon ehdottaneen noille leireille.</p><p>&nbsp;</p><p>&quot;<em>Tulisiko peruskouluissa olla yläraja sille, kuinka suuri<br />osa oppilaista voi olla maahanmuuttajia /<br />maahanmuuttajien lapsia?</em>&quot;</p><p>Halla-aho: &quot;<em>Tämä ei ole ratkaisu, koska yläraja edellyttäisi joko pitkiä koulukuljetuksia tai<br />asuinalueiden sosiaalista sekoittamista verovaroin&quot;</em></p><p>Miksei Halla-aho tässä kohti kirjoittanut lisäksi, että tämä kysymys ratkeaa, jos hankkiudumme eroon kyseessä olevista oppilaista. Hän on aiemmin kertonut, että &quot;kotouttamisesta kotiuttamiseen&quot;.</p><p>Miksei Halla-aho vastaa kehitysapukysymykseen yksiselitteisesti, että kehitysapu pitää lopettaa kokonaan tai että sen paras määrä on nolla euroa vuodessa?</p><p>Kukaan muu ei Suomessa näköjään pidä Cotonoun sopimusta jatkuvasti esillä kuin minä. Cotonoun sopimuksen takia Suomi ei voi lopettaa kokonaan kehitysapua. Suomen pitää saada EU:ssa poikkeus sopimukseen tai erota EU:sta, jotta kehitysavun voi lopettaa. Myös kaikista YK:n sopimuksista, jotka pakottavat ns. kehittyneet maat maksamaan erilaisia asioita. 73,9 miljoonaa euroa on budjettiesityksessä tätä Cotonoun sopimuksen pakottamaa rahaa vuodelle 2019. Tämä Euroopan kehitysrahasto on EU:n budjetin ulkopuolella, jäsenmaiden suoraan rahoittama.</p><p>Pelkästään EU:n yhteiset laitokset yksinään ovat melkein maailman suurin ODA:n antaja. Suomen pitäisi saada vapautus EU:n yhteisestä kehitysavusta tai erota EU:sta. EU:n vuosittainen kehitysapu (ilman EU:n jäsenmaita siis) on kasvanut vuosikymmenessä hyvin paljon ja nopeasti, ja paljon enemmän kuin muut menot.</p><p>Vaikka EU:n toiseksi suurin (Ranska ilmeisesti väliaikaisesti virallisen vaihtokurssin mukaan suurempi talous, mutta valuuttaheilahteluille ei pidä antaa liian suurta painoarvoa vaan katsoa ostovoimakorjattua BKT:tä, punnan arvo heilahtelee eroneuvottelujen käänteiden mukaan) talous eli Britannia ja Pohjois-Irlanti lähtee pois EU:sta ja sen budjetin rahoittamisesta, ja vaikka tämä jäsenmaa sattuu olemaan vielä kokoaankin tärkeämpi, koska on selvä nettomaksaja budjettiin, EU:n seuraavaan seitsenvuotisbudjettiin ollaan tekemässä aivan mieletöntä ja törkeätä <strong>LISÄYSTÄ </strong>EU:n yhteiseen kehitysapuun: <em>funding will increase from &euro;94.5 billion in the period 2014-2020 to &euro;123 billion from 2021-2027, up by 30%. </em>Melkein kaikkialta muualta leikataan rajusti ja EU:n budjetin kokoa suhteessa jäljelle jääneiden EU:n jäsenmaiden talouteen kasvatetaan, jotta tynkä-EU voisi lahjoittaa resurssejaan muiden käyttöön entistäkin enemmän.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> https://yle.fi/uutiset/3-10414751

Artikkelia ei kannata lukea kuin vastausgrafiikan osalta. Sen sijaan lukea PDF-tiedosto.

 

Jussi Halla-ahoa mahdollisesti YLE taas vahingoitti, mahdollisesti antamalla ymmärtää jonkin enimmäispituuden kirjalliselle perustelulle, joka ei sitten koskenut samalla tavalla kaikkia. Perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho on saanut YLE:llä näkyvyyttä niin vähän kuin mahdollista, ellei sitten ole kyse kielteisestä asiasta, jolloin vähäpätöinenkin asia pääsee näkyvästi uutisiin. Varsinkaan mikään Perussuomalaisten kanta koskien muuta kuin maahanmuuttoa ei pääse koskaan TV-uutisiin, YLE:n valtakunnallisiin uutisiin (radio, verkko), tärkeimpiin sanomalehtiin ja STT:n kautta levitykseen. On nähtävästi sovittu, että rakennetaan tietynlaista mielikuvaa puolueesta, jonka on laskettu olevan mahdollisimman haitallinen puolueen kannatukselle. A-studioon, Pressiklubiin ym. Perussuomalaiset eivät pääse, paitsi muutaman harvan aivan pakollisen kerran (jottei voi syyttää 100 prosentin varmuudella törkeästä sivuuttamisesta), silloinkin se mietitään tarkasti, kuka olisi mahdollisimman haitallinen edustaja mahdollisimman haitallisessa yhteydessä. Esim. Tom Packalén A-Talkiin silloin, kun puhutaan Venäjästä, jotta voitaisiin rakentaa väärää mielikuvaa siitä, että Perussuomalaiset on Venäjän "hybridivaikuttaja" Suomessa. Todellisuudessahan Perussuomalaiset on ollut juuri se puolue, jonka kansanedustajat ovat suurimmassa määrin yrittäneet estää venäläisten maahankintoja Suomen strategisilta alueilta. Silloin harvoin, kun Halla-aho on (liian vähäksi aikaa) päässyt YLE:llä ääneen, on usein ollut jotain ongelmia. Esim. yhteys ei "jostain" syystä ole toiminut, ja puheenvuoro on jopa sen takia parhaaseen katseluaikaan lopetettu. Äänenlaatu on ollut niin huono, että lauseista ei saa selvää jne.

Simon Elo alkoi päästä jatkuvasti esille YLE:ssä sen jälkeen, kun ilmoitti kannattavansa Terhoa Perussuomalaisten puheenjohtajaksi. Sen jälkeen hän on ollut usein televisiossa. Simon Elon 2015 saamaan äänimäärään nähden hämmästyttävän hyvä näkyvyys. Li Andersson oli säännöllinen vieras Pressiklubissa ennen kuin hänestä tuli (tehtiin) puheenjohtaja. Ennen kansanedustajaksi pääsemistään hän oli saanut hämmästyttävän paljon valtakunnallista julkisuutta.

 

YLE:lle ja puoluejohtajille pitää taas tässä yhteydessä muistuttaa, että nykyinen 0,7 prosenttia bruttokansantulosta (ei siis -tuotteesta!) on huomattavasti kuormittavampi kuin se, mikä on joskus asetettu tavoitteeksi. Tämä johtuu siitä, että kansantalouden tilinpitoon on tehty käsitemuutoksia ja sisällytetty bruttokansantuotteeseen ja -tuloon uusia asioita (joita ei siellä ollut, kun tavoitteesta päätettiin). Tulevaisuudessa esim. kotityöt voidaan sisällyttää talouden kokoon, SNA 2008:n mukaan vielä ei. Esim. jos lasten hoito, siivous ja ruuanlaitto kotona otetaan tulevaisuudessa mukaan bruttokansantuotteeseen ja -tuloon, kehitysapua pitää kasvattaa voimakkaasti, jotta tilastoissa pysyisi sama 0,7. Lasten hoito, siivous ja ruuanlaitto joltakin ostettuna tai julkisen sektorin tekemänä päiväkodissa tai kotipalveluna kasvattaa BKT:ta ja täten kehitysapua. YK:ssä melkein kaikki jäsenmaat ovat YK:n järjestelmässä "kehitysmaita", joten YK:ssa kehitettävissä kansantalouden tilinpidon järjestelmäneuvotteluissa ylivoimaisesti suurimmalla osalla maista on intressinä, että mahdollisimman moni asia nostaisi BKT:tä. Jo nykyiseen versioon ne saivat muutettua entisiä menoja tuloiksi ja näin 0,7:n tavoitteesta välittävät maat (EU:ssa sovittiin muistaakseni 2005, että kaikki ns. vanhat jäsenmaat sitoutuvat 0,7:ään ja uudet pienempään suhdelukuun välivaiheena 0,7:ään. USA:ssa ja Japanissa suhdeluvulla 0,7 ei ole mitään poliittista merkitystä, ne eivät ole koskaan päässeet lähellekään eikä niillä ole mitään aikomusta päästäkään, juuri nämä kaksi ovat G7:n ja OECD:n DAC:n suurimmat taloudet, mikä laskee huomattavasti keskiarvosuhdelukua) joutuvat nostamaan kehitysapumenojaan entisessä pysyäkseen.

 

Asia, jota näissä ei koskaan mainita, on, että 1990-luvun lamassa, jossa BKT kehittyi paljon paremmin kuin 2008 alkaneessa lamassa, kehitysapua leikattiin paljon enemmän kuin nyt syytetään leikatun. Todellisuudessa Suomi on ollut Britannian kanssa poikkeus, jossa finanssikriisissä ja sen jälkeen suhdelukua on reilusti kasvatettu, kun suurin osa maista talouden supistuessa leikkasi kehitysapua niin, että sen suhdeluku aleni. Suomessa Vanhasen hallitus oli täysin kyvytön tekemään minkäänlaisia leikkauksia valtion menoihin, ja ennen syksyn 2008 romahduksen tajuamista päätetty jättikorotus kehitysapuun vuodelle 2009 (kuten myös sitä edellisille vuosille, jotta saataisiin suhdeluku selvälle kasvu-uralle (kuten hallitusohjelmassa oli sovittu) talouden kasvaessa voimakkaasti) tehtiin taloustilanteesta huolimatta vanhentuneen korotussuunnitelman mukaan. Seurauksena vuonna 2009 suhdelukuun tuli aivan suunnittelematon tasokorotus, koska BKT laski pahimmillaan kymmenen prosenttia vuoden takaisesta (2008 toinen neljännes verrattuna 2009 toinen neljännes). Samanlainen jättikorotus suhdeluvussa tapahtui 1991. Molemmat kerrat kertovat Suomen poliitikkojen surkeasta kyvystä ja halusta leikata julkisia menoja, vaikka talous romahtaa ja kehitysapu rahoitetaan velalla.

2007 luku oli siis 0,39, mutta tämä ei ole vertailukelpoinen nykyisiin lukuihin nähden. Nykyisillä laskusäännöillä vuoden 2007 luku olisi arviolta enintään 0,33, todennäköisesti vähän päälle 0,3. Ennen finanssikriisiä Suomen tutkimus- ja tuotekehitysmenot olivat suuremmat mm. Nokian takia kuin viime vuosina. Nykyään ne lisätään suoraan BKT:hen. Mm. tämä ja muutama muu muutos nostivat vuoden 2014 oikean suhdeluvun 0,64 myöhemmin 0,59:ään, kuten nyt tilasto näyttää. Vuonna 2007 samat laskusäännöt olisivat laskeneet kehitysavun bruttokansantulosuhdetta enemmän kuin vuoden 2014 0,05 prosenttiyksikköä. Esim. Britannia ilmoitti OECD:lle suhdeluvut sen mukaan, mikä kansantalouden tilinpidon järjestelmä oli käytössä budjetintekoaikaan (eli 2015 OECD:n tilasto näyttää 0,7, vaikka jo syksyllä 2014 muutos tuli voimaan, mutta 2015 vuoden budjetti tehtiin vielä vanhan järjestelmän mukaan) ja piti vuoden 2015 ja edellisten vuosien suhdeluvut ennallaan, toisin kuin Suomi. Muuten Britannian juuri ja juuri vuodesta 2013 lähtien saavuttama 0,7 olisi muuttunut selväksi alitukseksi. Suomi muutti vuoden 2014 hienon saavutuksen 0,64 pienemmäksi, vaikka olisi voitu toimia kuten mm. Britannia. Suomi laski myös muutaman edellisen vuoden suhdeluvut uusiksi eli pienemmiksi.

Ennen talouslamaa siis vuonna 2007 Suomi oli reilussa 0,3:ssa, ja vuonna 2014 pääsi 0,64:ään. Joten Suomi ja Britannia olivat juuri ne maat, jotka finanssikriisissä ja sen jälkeen olivat kaikista epäitsekkäimmät ja laittoivat kehitysavun tärkeysjärjestyksessä korkeammalle kuin kotimaiset julkiset menot tai velanoton vähentäminen. Mm. Espanja toimi toisin. Espanja lopetti oman kehitysapunsa käytännössä kokonaan, vuoden 2015 suhdeluku 0,12. Se oli vielä 2009 0,46. Tuo 0,12 on niin pieni, että se koostuu käytännössä melkein kokonaan Euroopan komission eli EU:n yhteisen kehitysavun Espanjalle luettavasta osuudesta. Saksa teki merkittävän kehitysapuleikkauksen talousromahduksen takia vuonna 2009, siis suhdelukukin laski Saksassa 2009, ei siis vain BKT:n romahdusta peilannut leikkaus, jolla olisi pidetty suhdeluku ennallaan. Suomessa uutisoitiin näyttävästi syksyllä 2009, kun Ruotsi leikkasi rajusti kehitysapuaan seuraavan vuoden budjettiin samaan aikaan, kun Suomi kasvatti euromääräänsäkin voimakkaasti. Vaikka Suomessa talous supistui enemmän kuin Ruotsissa. Ruotsi kuitenkin vain piti kehitysapunsa ennallaan yhdessä prosentissa bruttokansantulosta. Mutta koska bruttokansantulo pieneni, kehitysapua piti leikata.

Näissä "uutisissa", toimittajien artikkeleissa ei koskaan mainita, että USA, Kanada (kyllä, se mukava anti-Trump Trudeau on leikannut Kanadan kehitysapusuhdelukua vallassaoloaikanaan!), Australia, Uusi-Seelanti ja Japani käyttävät rahaa kehitysapuun paljon vähemmän kuin ns. länsieurooppalaiset. Suomea verrataan vain Ruotsiin, ja suomalaisia syytetään vastuun pakoilusta. Ruotsi on maailmanennätystasoa julkisen rahan lahjoittamisessa YK:n järjestöille, pakolaisleireille, ilmastotyöhön ja Green Climate Fundiin, kuten kehitysyhteistyöhön yleensä. (Joten mm. Suomen 2018 presidentinvaalin keskustelu pakolaisista oli erittäin typerää, kun aina ehdokkaat käänsivät asian siihen, että pakolaisia tuli/tulee paljon, koska hallitus ei lahjoita tarpeeksi kehitysapua ja poista tarpeeksi juurisyitä.)

Ensimmäiseen YLE:n tämänpäiväiseen kysymykseen Halla-aho ainoana vastasi, että kiintiöpakolaisia pitäisi ottaa vähemmän kuin nykyisin. Perustelussaan ei kerro, kuinka monta kiintiöpakolaista pitäisi ottaa. Käsittääkseni hänen kantansa on, että ei yhtään, mutta puolueella ei ole asiasta välttämättä tarkkaa kantaa, joten ehkä siksi ei kerro määrää.

 

Toinen kysymys: "Pitäisikö EU:n turvapaikanhakuprosessi hoitaa
ensisijaisesti EU:n rajojen ulkopuolella, esimerkiksi
ehdotetuissa järjestelykeskuksissa?
"

Tähänkin Halla-ahon vastaus on epätyydyttävä. Miksei Halla-aho kirjoita, että ei pitäisi edes olla olemassa mahdollisuutta hakea turvapaikkaa, kuten erittäin vauraassa, YK-kehitysmaa Singaporessa (joka ei maksa kehitysapua, rahoita pakolaisleirejä, leikkaa päästöjään, tai ilmastorahoita). Suomen pitää erota YK:n vuoden 1951 pakolaissopimuksesta sekä vuoden 1967 pöytäkirjasta. Turvapaikanhakuoikeus on käsittääkseni myös EU:n lainsäädännössä, joten jos Suomi ei saa poikkeuslupaa (näitä poikkeuslupia ja erivapauksia ja muita vastaavia on EU:ssa paljon, esim. Britannialla, Irlannilla ja Tanskalla), EU:sta tulee erota, jotta voimme lakkauttaa turvapaikanhakuoikeuden Suomessa. Singapore kertoo suoraan, että se ei ota vastaan edes sen itsensä mukaan oikeita pakolaisia, vaan pakkopalauttaa heidät hengenvaaraankin. Turvapaikanhakuprosessia ei pidä hoitaa EU:n ulkopuolella eikä sisäpuolella. EU:n turvapaikanhakuleirit EU:n ulkopuolella maksaisivat pelkästään lahjuksina isäntävaltioille miljardeja + valtavat kulut leirien ylläpidosta. Leireillä ei myöskään saisi olla huonot oltavat, tästä kun ollaan aina niin huolestuneita. Joten leirit olisivat itsessään houkuttavia tulla asumaan ja syömään ilmaiseksi. Ennenhän leiritetyt kustansivat elämisensä itse tuottamalla leireillä jotain, mutta raskasta ja tuottavaa pakkotyötä en ole kuullut kenenkään ammattipoliitikon ehdottaneen noille leireille.

 

"Tulisiko peruskouluissa olla yläraja sille, kuinka suuri
osa oppilaista voi olla maahanmuuttajia /
maahanmuuttajien lapsia?
"

Halla-aho: "Tämä ei ole ratkaisu, koska yläraja edellyttäisi joko pitkiä koulukuljetuksia tai
asuinalueiden sosiaalista sekoittamista verovaroin"

Miksei Halla-aho tässä kohti kirjoittanut lisäksi, että tämä kysymys ratkeaa, jos hankkiudumme eroon kyseessä olevista oppilaista. Hän on aiemmin kertonut, että "kotouttamisesta kotiuttamiseen".

Miksei Halla-aho vastaa kehitysapukysymykseen yksiselitteisesti, että kehitysapu pitää lopettaa kokonaan tai että sen paras määrä on nolla euroa vuodessa?

Kukaan muu ei Suomessa näköjään pidä Cotonoun sopimusta jatkuvasti esillä kuin minä. Cotonoun sopimuksen takia Suomi ei voi lopettaa kokonaan kehitysapua. Suomen pitää saada EU:ssa poikkeus sopimukseen tai erota EU:sta, jotta kehitysavun voi lopettaa. Myös kaikista YK:n sopimuksista, jotka pakottavat ns. kehittyneet maat maksamaan erilaisia asioita. 73,9 miljoonaa euroa on budjettiesityksessä tätä Cotonoun sopimuksen pakottamaa rahaa vuodelle 2019. Tämä Euroopan kehitysrahasto on EU:n budjetin ulkopuolella, jäsenmaiden suoraan rahoittama.

Pelkästään EU:n yhteiset laitokset yksinään ovat melkein maailman suurin ODA:n antaja. Suomen pitäisi saada vapautus EU:n yhteisestä kehitysavusta tai erota EU:sta. EU:n vuosittainen kehitysapu (ilman EU:n jäsenmaita siis) on kasvanut vuosikymmenessä hyvin paljon ja nopeasti, ja paljon enemmän kuin muut menot.

Vaikka EU:n toiseksi suurin (Ranska ilmeisesti väliaikaisesti virallisen vaihtokurssin mukaan suurempi talous, mutta valuuttaheilahteluille ei pidä antaa liian suurta painoarvoa vaan katsoa ostovoimakorjattua BKT:tä, punnan arvo heilahtelee eroneuvottelujen käänteiden mukaan) talous eli Britannia ja Pohjois-Irlanti lähtee pois EU:sta ja sen budjetin rahoittamisesta, ja vaikka tämä jäsenmaa sattuu olemaan vielä kokoaankin tärkeämpi, koska on selvä nettomaksaja budjettiin, EU:n seuraavaan seitsenvuotisbudjettiin ollaan tekemässä aivan mieletöntä ja törkeätä LISÄYSTÄ EU:n yhteiseen kehitysapuun: funding will increase from €94.5 billion in the period 2014-2020 to €123 billion from 2021-2027, up by 30%. Melkein kaikkialta muualta leikataan rajusti ja EU:n budjetin kokoa suhteessa jäljelle jääneiden EU:n jäsenmaiden talouteen kasvatetaan, jotta tynkä-EU voisi lahjoittaa resurssejaan muiden käyttöön entistäkin enemmän.

]]>
18 http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261614-yle-selvitti-puolueiden-maahanmuuttonakemykset#comments Euroopan unioni Jussi Halla-aho Kehitysapu Maahanmuutto Singapore Wed, 26 Sep 2018 17:30:20 +0000 Riku Kivelä http://rikukivela.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261614-yle-selvitti-puolueiden-maahanmuuttonakemykset
Mitä ihmettä tarkoittaa Euroopan unionin ajama linkkivero? http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260969-mita-ihmetta-tarkoittaa-euroopan-unionin-ajama-linkkivero <p><a href="https://juliareda.eu/wp-content/uploads/2018/09/Copyright_Sept12_Voss.pdf">Euroopan parlamentin 12.9.2018 hyväksymän direktiivin</a> artikla 11, eli ns. linkkivero, tarkoittaa että jos merkittävä palveluntarjoaja Internetissä (&quot;information society service provider&quot;) digitaalisesti käyttää lehdistön (&quot;publishers of press publications&quot;) tuottamaa sisältöä, on siitä maksettava reilu ja kohtuullinen korvaus (&quot;fair and proportionate remuneration&quot;). Direktiivin hylätyssä versiossa tämä koski myös yksityisiä ihmisiä ja pelkkä linkki katsottiin sisällön käyttämiseksi. Nyt linkin ja yksittäisiä sanoja sisällöstä voi julkaista ilman korvausta, mutta koko otsikko saattaa olla jo maksullista käyttöä. Direktiivi on tämän suhteen epäselvä, onko otsikko vielä yksittäisiä sanoja vai onko se jo enemmän? Facebookin ja muiden esikatselulaatikot ovat varmaankin jo selvästi sisällön käyttöä jo pelkästään kuvien vuoksi.</p><p>Tämä on pelkkä linkki: <a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus">http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus</a></p><p>Tämä on linkki ja otsikko: <a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus">Euroopan unioni ja Internetin tulevaisuus</a></p><p>Molempia klikkaamalla pääsee samaan paikkaan mutta jälkimmäinen sisältää jo osan linkin takaa löytyvästä sisällöstä.</p><p>Eli jos esimerkiksi teet Youtubeen videon ja HS julkaisee siitä uutisen ja jaat sen uutisen Facebookissa, pitää Facebookin maksaa HS:lle mutta HS:n ei tarvitse maksaa sinulle mitään. Eli maksajana on aina vain Internetpalvelu ja saajana on aina vain lehdistö. Artikla 11 on siis puhdasta eturyhmäpolitiikka, tulosiirto uudelta medialta vanhalle medialle.</p><p>Linkkiveron voi tietenkin kiertää yksinkertaisesti siten, että palvelu ei näytä mitään muuta kuin pelkän linkin. Ja uskoisin että Facebook ja muut toimivat näin koska muuten joutuvat maksamaan joka kerta kun joku käyttäjä laittaa sinne linkin. Tai sitten sopivat jokaisen mediatalon kanssa jostain kiinteästä könttäsummasta.</p><p>&nbsp;</p><p><em>Direktiivi siirtyy seuraavaksi kolmikantamenettelyyn käsiteltäväksi ja palaa vielä lopulliseen parlamentin äänestykseen ehkä ensi vuoden alussa. Silloin varmistuu direktiivin lopullinen sisältö. </em></p><p><em><a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus">Lue aikaisempi kirjoitukseni Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivistä.</a> </em></p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Euroopan parlamentin 12.9.2018 hyväksymän direktiivin artikla 11, eli ns. linkkivero, tarkoittaa että jos merkittävä palveluntarjoaja Internetissä ("information society service provider") digitaalisesti käyttää lehdistön ("publishers of press publications") tuottamaa sisältöä, on siitä maksettava reilu ja kohtuullinen korvaus ("fair and proportionate remuneration"). Direktiivin hylätyssä versiossa tämä koski myös yksityisiä ihmisiä ja pelkkä linkki katsottiin sisällön käyttämiseksi. Nyt linkin ja yksittäisiä sanoja sisällöstä voi julkaista ilman korvausta, mutta koko otsikko saattaa olla jo maksullista käyttöä. Direktiivi on tämän suhteen epäselvä, onko otsikko vielä yksittäisiä sanoja vai onko se jo enemmän? Facebookin ja muiden esikatselulaatikot ovat varmaankin jo selvästi sisällön käyttöä jo pelkästään kuvien vuoksi.

Tämä on pelkkä linkki: http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus

Tämä on linkki ja otsikko: Euroopan unioni ja Internetin tulevaisuus

Molempia klikkaamalla pääsee samaan paikkaan mutta jälkimmäinen sisältää jo osan linkin takaa löytyvästä sisällöstä.

Eli jos esimerkiksi teet Youtubeen videon ja HS julkaisee siitä uutisen ja jaat sen uutisen Facebookissa, pitää Facebookin maksaa HS:lle mutta HS:n ei tarvitse maksaa sinulle mitään. Eli maksajana on aina vain Internetpalvelu ja saajana on aina vain lehdistö. Artikla 11 on siis puhdasta eturyhmäpolitiikka, tulosiirto uudelta medialta vanhalle medialle.

Linkkiveron voi tietenkin kiertää yksinkertaisesti siten, että palvelu ei näytä mitään muuta kuin pelkän linkin. Ja uskoisin että Facebook ja muut toimivat näin koska muuten joutuvat maksamaan joka kerta kun joku käyttäjä laittaa sinne linkin. Tai sitten sopivat jokaisen mediatalon kanssa jostain kiinteästä könttäsummasta.

 

Direktiivi siirtyy seuraavaksi kolmikantamenettelyyn käsiteltäväksi ja palaa vielä lopulliseen parlamentin äänestykseen ehkä ensi vuoden alussa. Silloin varmistuu direktiivin lopullinen sisältö.

Lue aikaisempi kirjoitukseni Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiivistä.

 

]]>
3 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260969-mita-ihmetta-tarkoittaa-euroopan-unionin-ajama-linkkivero#comments Ennakkosensuuri Eturyhmäpolitiikka Euroopan unioni Internet Tekijänoikeusdirektiivi Fri, 14 Sep 2018 07:26:44 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260969-mita-ihmetta-tarkoittaa-euroopan-unionin-ajama-linkkivero
EU tuhosi Internetin http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260931-eu-tuhosi-internetin <p><em>No no, miksi teit sen?&nbsp; Miksi teit sen? No no no, miksi teit sen?</em></p><p>Näin kysyy Kummelin sketsin opettaja kun oppilas hölmöilee. Saman kysymyksen haluan esittää nyt EUn MEPeille, varsinkin suomalaisille jäsenille. Miten meni niinkuin omasta mielestä?</p><p>Oliko linkkivero mielestäsi fiksu idea? Sama linkkivero, joka on jo nyt käytössä Saksassa,&nbsp;joka ei tuo mediataloille melkein yhtään lisätuloa mutta pakotti pienet, uutisten välitykseen perustustuvat verkkosivut lopettamaan toimintansa. Katsotaan kuinka nopeasti media vaatii tämän pykälän perumista, kun sen sijaan että se alkaisi maksamaan mitään pilipalimaksuja, Google lopettaakin eurooppalaiseen mediaan linkkaamisen kokonaan ja viimeisetkin median mainostulot tyrehtyvät siihen.</p><p>Tai Artikla 13? Jokainen netissä oleva verkkosivu missä voi jakaa mitään sisältöä aina Puheenvuoron blogeista miljardin käyttäjän Youtubeen joutuu ennalta käymään läpi joka ikisen tiedoston mitä sinne laitetaan tai saa EUn sakot. Kannattaa sijoittaa VPN:ään, sillä kenelläkään muulla ei ole varaa sijoittaa tuollaisiin filttereihin paitsi Googlella ja Facebookilla, voit sanoa hei hei kaikille muille verkkosivuille.&nbsp;Artiklan mukaan se ei koske pieniä sivuja, mutta missään ei ole määritelty mikä on pieni verkkosivu.&nbsp;</p><p>Artikla 13:ssa ongelma on myös se, ettei se tunne parodiaa tai kommentaatiota. Älytön määrä sisällöstä jota varsinkin amerikkalaiset tuottavat, perustuu Yhdysvaltojen Fair Use-lakiin, joka sallii tekijänoikeuksien rikkomisen, jos teet parodiaa tai kommentaatioa esim. arvosteluita. EUlla ei Fair Use-lakeja ole, puhumattakaan siitä, osaavatko artiklan vaatimat filtterit erottaa parodiaa tekijänoikeusrikkomuksesta. Onko silläkään väliä kun EU mällää sakot silti.</p><p>Joten kysynkin, miksi teit sen? Menitkö kuuntelemaan lobbari Axel Vossin valheita, kun hän kaikille MEPeille lähettämässään sähköpostissa sanoi miljoonien huolestuneiden kansalaisten viestien olevan roskapostia? <a href="http://copybuzz.com/copyright/meps-email-says-article-13-will-not-filter-the-internet-juri-meps-tweet-says-it-will/">Copybuzzin sivuilta voi lukea koko sähköpostiviestin</a>, pelkkää valheita valheen perään. Siihenkö EUn päätökset perustuvat?&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> No no, miksi teit sen?  Miksi teit sen? No no no, miksi teit sen?

Näin kysyy Kummelin sketsin opettaja kun oppilas hölmöilee. Saman kysymyksen haluan esittää nyt EUn MEPeille, varsinkin suomalaisille jäsenille. Miten meni niinkuin omasta mielestä?

Oliko linkkivero mielestäsi fiksu idea? Sama linkkivero, joka on jo nyt käytössä Saksassa, joka ei tuo mediataloille melkein yhtään lisätuloa mutta pakotti pienet, uutisten välitykseen perustustuvat verkkosivut lopettamaan toimintansa. Katsotaan kuinka nopeasti media vaatii tämän pykälän perumista, kun sen sijaan että se alkaisi maksamaan mitään pilipalimaksuja, Google lopettaakin eurooppalaiseen mediaan linkkaamisen kokonaan ja viimeisetkin median mainostulot tyrehtyvät siihen.

Tai Artikla 13? Jokainen netissä oleva verkkosivu missä voi jakaa mitään sisältöä aina Puheenvuoron blogeista miljardin käyttäjän Youtubeen joutuu ennalta käymään läpi joka ikisen tiedoston mitä sinne laitetaan tai saa EUn sakot. Kannattaa sijoittaa VPN:ään, sillä kenelläkään muulla ei ole varaa sijoittaa tuollaisiin filttereihin paitsi Googlella ja Facebookilla, voit sanoa hei hei kaikille muille verkkosivuille. Artiklan mukaan se ei koske pieniä sivuja, mutta missään ei ole määritelty mikä on pieni verkkosivu. 

Artikla 13:ssa ongelma on myös se, ettei se tunne parodiaa tai kommentaatiota. Älytön määrä sisällöstä jota varsinkin amerikkalaiset tuottavat, perustuu Yhdysvaltojen Fair Use-lakiin, joka sallii tekijänoikeuksien rikkomisen, jos teet parodiaa tai kommentaatioa esim. arvosteluita. EUlla ei Fair Use-lakeja ole, puhumattakaan siitä, osaavatko artiklan vaatimat filtterit erottaa parodiaa tekijänoikeusrikkomuksesta. Onko silläkään väliä kun EU mällää sakot silti.

Joten kysynkin, miksi teit sen? Menitkö kuuntelemaan lobbari Axel Vossin valheita, kun hän kaikille MEPeille lähettämässään sähköpostissa sanoi miljoonien huolestuneiden kansalaisten viestien olevan roskapostia? Copybuzzin sivuilta voi lukea koko sähköpostiviestin, pelkkää valheita valheen perään. Siihenkö EUn päätökset perustuvat? 

]]>
1 http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260931-eu-tuhosi-internetin#comments Artikla 13 Euroopan unioni Tekijänoikeudet Thu, 13 Sep 2018 11:00:45 +0000 Aleksi Parkkinen http://aleksiparkkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260931-eu-tuhosi-internetin
Euroopan Unioni – Pystyt Parempaan http://akihummasti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260924-euroopan-unioni-pystyt-parempaan <p>Saatteeksi: <a href="https://www.marmai.fi/uutiset/eu-paatos-muuttaa-netflixia-lisaa-suomalaista-sisaltoa-tai-hinnat-ylos-6739300" title="https://www.marmai.fi/uutiset/eu-paatos-muuttaa-netflixia-lisaa-suomalaista-sisaltoa-tai-hinnat-ylos-6739300">https://www.marmai.fi/uutiset/eu-paatos-muuttaa-netflixia-lisaa-suomalai...</a></p> <p>&nbsp;</p> <p>Kun luin tämän uutisen, meinasin soittaa Euroopan Unionin puhelinvaihteeseen, ja kysyä: Kännissäkö siellä näitä ideoita keksitään? Sitten kuitenkin muistin, että on unionin virallisen linjan ja hyvän maun vastaista epäillä horjuvan kävelyn ja kännisen käytöksen viittaavan siihen, että jollakin unionin edustajalla olisi ongelmia alkoholinkäytön säännöstelyssä.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Vakavasti. Meille luvattiin toimivat sisämarkkinat. Unionin piti olla takuumies sille, että tavarat, palvelut ja työvoima saavat liikkua vapaasti. Ja tämä on suhteellisen hyvin toteutunutkin. Meilläkin, lähes aina, mutta ei silloin kun uhattuna ovat joko valtion verotulot(autovero) tai etujärjestö joka on ehtinyt sementoida asemansa &rdquo;puolivirallisena&rdquo; vaihtoehtototuuden kertojana sekä politiikan ja järjestökentän aktiivien leppoisien eläkevirkojen maksajana(Veikkaus).&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Meidän, unionin hallintoalamaisten käsityskyky ehkä vielä riittää käsittämään hoetun mantran, &rdquo;vapaan liikkuvuuden&rdquo;-eduista. Vaalipuheita lukuun ottamatta, aika harva (kaikkein harhaisimpia lukuun ottamatta) varmaan viitsii tästä alkaa väittelemään. Isommat markkinat, enemmän asiakkaita, enemmän työpaikkoja&hellip;&hellip; Vapaa liikkuvuus on kiistatta yksi unionin suurimmista eduista. Sen sijaan ylitsevyöryvässä digitalisaatio-tsunamissa, montaakaan meistä ei joko kiinnosta tai ymmärrys ei riitä kuvittelemaan, kuinka tärkeä &rdquo;vapaa liikkuvuus&rdquo; voi olla digimaailmassa.&nbsp;&nbsp;Käsitämme vapaan liikkuvuuden lähinnä F-secure Freedomen tai vastaavan &rdquo;vp:n suojan&rdquo; avulla surffaamiseksi, jolloin voi vierailla missä tahansa Amplandissa tai muualla, kenenkään tietämättä tai vaihtoehtoisesti kiertämään maakohtaisia rajoituksia.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ja näin varmaan onkin, jos asiaa ajattelee vain yksilötasolla. Sen sijaan muiden tasojen mukaan tuominen mutkistaa asiaa, mutta ei hätää, meillä on näistä asioista päättämässä Euroopan terävimmät mielet, kovalla palkalla(8000&euro;/kk sekä niin paljon erilaisia verottomia kulukorvauksia, kuin unioni kehtaa säätää). Eikä siinä mitään, työmies on palkkansa ansainnut ja halvalla ei saa hyvää. Olen aina sanonut, ettei kansanäänestyksellä pitäisi päättää mistään &ndash; euroviisuedustajaa tärkeämmästä asiasta. Välillä vaan toivoisi, että nämä Euroopan terävimmät mielet pysähtyisivät pohtimaan päätöksiensä seurauksia, muultakin kannoilta kuin: unionin sisäinen valtapolitiikka ja maataloustukien taso.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Mutta takaisin asiaan. Uutisessa kerrotaan, kuinka unioni aikoo velvoittaa Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita pitämään jatkossa vähintään 30 prosenttia tarjonnasta paikallisena. Kuulostaa ehkä alkuunsa kivalta, suojellaan pieniä taiteilijoita pahalta ylikansalliselta korporaatiolta. Oman käsitykseni mukaan, tällainen aivottomuus ei ole voinut lähteä kuin Ranskasta. Voin kertoa, ei toimi. Ensinnäkin, materiaalin sitominen kieleen on käsittääkseni unionin lainsäädännön vastaista. Käsittääkseni unionissa kaikkea unionin alueella tuotettua materiaalia on kohdeltava tasavertaisesti, jos halutaan rajoittaa, olisi oikea sanamuoto ollut &rdquo;30 prosenttia unionin alueella tuotettua&rdquo;, tätä taas olisi ollut vaikea perustella kuluttajille sekä Yhdysvalloille(voin kuvitella, kuinka Trump hieroo käsiään, kun pääsee miettimään vastapakotteita), koska perusteena ei olisi voitu käyttää &rdquo;kielikorttia&rdquo;. Ranskalaiset siis &ndash; omien pitkäpiimäisten taide-elokuvien puolustamisessaan &ndash; valitsivat kielikortin. Toivoisinkin, että Netflix piruuttaan lisäisi ohjelmakirjastoonsa vaikka 30 000 tuntia nauhoitettuja unionin täysistuntoja, pitäisi täyttää lain kirjain, katsokoon, kuka haluaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toiseksi. Netflix ja muut suoratoistopalvelut oikeasti tekevät koko ajan aika tarkkaa tutkimusta siitä, mitä kuluttajat haluavat katsoa ja lisäävät ohjelmistoon juuri sitä. Meillä ihmisillä on päässämme jännä kasvain, mieli, kerromme muille haluavamme katsoa monisyisiä taide-elokuvia tai nerokkaasti rakennettuja dokumentteja joissa kritisoidaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, oikeasti katsomme &rdquo;aivottomia&rdquo; toimintaelokuvia, tosi-tv:tä tai HBO:n sarjoja. Unionin suunnittelema rajoitus on siis aika turha, ohjelmakirjastoihin kyllä lisätään kaiken kielisiä ohjelmia, jos ihmiset niitä haluavat katsoa &ndash; ranskalaistenkin siis &ndash; kannattaisi ennemmin keskittyä tekemään parempia elokuvia. Toki Netflixin ohjelmatarjontaan vaikuttaa myös hinta, mutta kuvittelisin esim. Rintamäkeläisiä tai Metsoloita saavan suhteellisen edullisesti.&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Miksi tällainen ylisääntely on sitten ongelmallista?&nbsp;<em>&rdquo;</em><em>Vaatimuksella halutaan tukea paikallista tuotantoa. Jos palveluntarjoaja ei saa kiintiötä täyteen, se voi sitoutua rahoittamaan paikallista elokuvatuotantoa muuten. Esimerkiksi Saksassa tilaajien kuukausimaksun yhteydessä peritään lisämaksu, jonka tuotto annetaan maan elokuvasäätiölle</em><em>&rdquo;</em>.&nbsp;&nbsp;Käytännössä siis, palvelun käyttäjä maksaa korkeampaa kuukausimaksua, jotta ranskalaiset saavat tehdä unionin lain ja hengen vastaista kielipolitiikkaansa. Lisäksi, jos Netflix pakotetaan lainsäädännöllä tarjoamaan kattavasti myös lokaaleja sarjoja ja elokuvia, ei tämä hajota markkinoita, vaan keskittää niitä. Tähän asti Netflixillä ei ole ollut halua tarjota kattavasti esim. suomalaisia elokuvia ja niinpä tämän tarpeen ovat täyttäneet esim. Elisa Viihde ja muut vastaavat palvelut. Netflixin pakottaminen myös tälle segmentille, tulee ajamaan osan näistä muista nurin ja muut joutuvat kilpailemaan Netflixin kanssa segmentillä, jolla se ei ole aiemmin toiminut. On aivan selvää, että halutessaan Netflix tulee kaappaamaan ison osan myös lokaaleja elokuvia ja sarjoja kuluttavista asiakkaista muilta toimijoilta.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Palataanpa hetkeksi &rdquo;vapaaseen liikkuvuuteen&rdquo; digimaailmassa, tälle on keksitty hieno, kuvaava termi, digitaaliset sisämarkkinat. Miksi ne ovat tärkeitä? Ehkä Spotifya lukuunottamatta, kaikki suuret internetalustat ovat syntyneet Euroopan ulkopuolella: Netflix, Facebook, Google, Youtube, Alibaba, Uber, Ebay etc. Toki apinoimme jenkkejä muutenkin, lähes asiassa kuin asiassa. Mutta suurin syy siihen, ettei näitä läpimurtoja tule Euroopasta on digitaalisten sisämarkkinojen puute. Vastaavat yritykset eivät oikein olisi Euroopassa olleet mahdollisia, ne olisivat törmänneet ensimmäisenä tekijänoikeuslainsäädäntöön, toiseksi, markkinat Euroopassa ovat niin hajanaiset, ettei samanlaista kasvupotentiaali ole kuin esimerkiksi Kiinassa tai Usa:ssa. Ja vaikka emme metsästäisikään Eurooppaan tällaisia jättejä tuomaan verotuloja ja hyvinvointia, paremmat digitaaliset sisämarkkinat mahdollistaisivat paljon paremmin ihmisten elämää parantavien uusien innovaatioiden syntymisen ja kehittymisen. Sekä ennen kaikkea, hyvät ideat leviäisivät helpommin unionin maasta toiseen.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Toinen idiotismin kukkanen, jonka kimpussa unionissa on viime aikoina puuhasteltu, on ns. &rdquo;tekijänoikeusdirektiivi&rdquo; (<a href="https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005824483.html)">https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005824483.html)</a>. Btw. Uuden lainsäädännön ratifioinnin ja implimentoinnin jälkeen tämänkin linkin jakaminen on mahdollisesti rikos. :D</p> <p>&nbsp;</p> <p>Se miten jäsenmaat soveltavat tätä käytännössä maissaan on vielä epäselvää. Kovin paljon en varmaankaan mene metsään, jos veikkaan: Suomessa paljon tiukemmin kuin Etelä-Euroopassa.&nbsp;&nbsp;Mulle on ihan ok, ja suotavaakin, että esim. musiikin tuottajat saavat korvauksen työstään. Mutta, että, esim. uutislinkin jakaminen Hesarin sivuille olisi Facebookin estettävä. Haha. Näen tämän perinteisen paperimedian kuolinkouristuksisena, viimeisenä epätoivoisena yrityksenä sivaltaa ylivoimaista vastustajaa. Hesarin pitäisi ennemmin antaa linkin jakajalle &ndash; pienen pieni &ndash; siivu omista &rdquo;klikkauksiin, latauksiin ja katseluihin&rdquo; perustuvista mainostuloistaan. Sen lisäksi, että näen vaarallisena ihan ilmaisun ja tiedonlevityksen vapaudenkin kannalta, tämä on myös vaarallinen perinteisille mediataloille. Googlella, Facebookilla, yms. alustoilla ei ole vielä ollut insentiiviä lähteä mukaan uutistuotantoon, tämän jälkeen ehkä on. Koittakaapa kamppailla niitä vastaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p>&nbsp;</p> <p>Euroopan Unioini. Pystyt parempaan!</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ps: Mietin pitkään, kuinka kytken tämän norjalaisten harjoittamaan doping irstailuun. Jokaisen isänmaallisen henkilön kannattaa tallentaa tämä pätkä kahdenkymmenen vuoden takaa&nbsp;&nbsp;kotikoneelleen.&nbsp;<a href="https://www.youtube.com/watch?v=ji5SKlBIw28&amp;t=9672s">https://www.youtube.com/watch?v=ji5SKlBIw28&amp;t=9672s</a></p> <p>Uuden lainsäädännön jälkeen se nimittäin tulee katomaan Youtubesta. Erityisesti kannattaa tallentaa noin 1:12:40 alkava kohta. Siitä saat esimerkiksi hienon soittoäänen kännykkään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Saatteeksi: https://www.marmai.fi/uutiset/eu-paatos-muuttaa-netflixia-lisaa-suomalaista-sisaltoa-tai-hinnat-ylos-6739300

 

Kun luin tämän uutisen, meinasin soittaa Euroopan Unionin puhelinvaihteeseen, ja kysyä: Kännissäkö siellä näitä ideoita keksitään? Sitten kuitenkin muistin, että on unionin virallisen linjan ja hyvän maun vastaista epäillä horjuvan kävelyn ja kännisen käytöksen viittaavan siihen, että jollakin unionin edustajalla olisi ongelmia alkoholinkäytön säännöstelyssä.

 

Vakavasti. Meille luvattiin toimivat sisämarkkinat. Unionin piti olla takuumies sille, että tavarat, palvelut ja työvoima saavat liikkua vapaasti. Ja tämä on suhteellisen hyvin toteutunutkin. Meilläkin, lähes aina, mutta ei silloin kun uhattuna ovat joko valtion verotulot(autovero) tai etujärjestö joka on ehtinyt sementoida asemansa ”puolivirallisena” vaihtoehtototuuden kertojana sekä politiikan ja järjestökentän aktiivien leppoisien eläkevirkojen maksajana(Veikkaus). 

 

Meidän, unionin hallintoalamaisten käsityskyky ehkä vielä riittää käsittämään hoetun mantran, ”vapaan liikkuvuuden”-eduista. Vaalipuheita lukuun ottamatta, aika harva (kaikkein harhaisimpia lukuun ottamatta) varmaan viitsii tästä alkaa väittelemään. Isommat markkinat, enemmän asiakkaita, enemmän työpaikkoja…… Vapaa liikkuvuus on kiistatta yksi unionin suurimmista eduista. Sen sijaan ylitsevyöryvässä digitalisaatio-tsunamissa, montaakaan meistä ei joko kiinnosta tai ymmärrys ei riitä kuvittelemaan, kuinka tärkeä ”vapaa liikkuvuus” voi olla digimaailmassa.  Käsitämme vapaan liikkuvuuden lähinnä F-secure Freedomen tai vastaavan ”vp:n suojan” avulla surffaamiseksi, jolloin voi vierailla missä tahansa Amplandissa tai muualla, kenenkään tietämättä tai vaihtoehtoisesti kiertämään maakohtaisia rajoituksia.

 

Ja näin varmaan onkin, jos asiaa ajattelee vain yksilötasolla. Sen sijaan muiden tasojen mukaan tuominen mutkistaa asiaa, mutta ei hätää, meillä on näistä asioista päättämässä Euroopan terävimmät mielet, kovalla palkalla(8000€/kk sekä niin paljon erilaisia verottomia kulukorvauksia, kuin unioni kehtaa säätää). Eikä siinä mitään, työmies on palkkansa ansainnut ja halvalla ei saa hyvää. Olen aina sanonut, ettei kansanäänestyksellä pitäisi päättää mistään – euroviisuedustajaa tärkeämmästä asiasta. Välillä vaan toivoisi, että nämä Euroopan terävimmät mielet pysähtyisivät pohtimaan päätöksiensä seurauksia, muultakin kannoilta kuin: unionin sisäinen valtapolitiikka ja maataloustukien taso. 

 

Mutta takaisin asiaan. Uutisessa kerrotaan, kuinka unioni aikoo velvoittaa Netflixiä ja muita suoratoistopalveluita pitämään jatkossa vähintään 30 prosenttia tarjonnasta paikallisena. Kuulostaa ehkä alkuunsa kivalta, suojellaan pieniä taiteilijoita pahalta ylikansalliselta korporaatiolta. Oman käsitykseni mukaan, tällainen aivottomuus ei ole voinut lähteä kuin Ranskasta. Voin kertoa, ei toimi. Ensinnäkin, materiaalin sitominen kieleen on käsittääkseni unionin lainsäädännön vastaista. Käsittääkseni unionissa kaikkea unionin alueella tuotettua materiaalia on kohdeltava tasavertaisesti, jos halutaan rajoittaa, olisi oikea sanamuoto ollut ”30 prosenttia unionin alueella tuotettua”, tätä taas olisi ollut vaikea perustella kuluttajille sekä Yhdysvalloille(voin kuvitella, kuinka Trump hieroo käsiään, kun pääsee miettimään vastapakotteita), koska perusteena ei olisi voitu käyttää ”kielikorttia”. Ranskalaiset siis – omien pitkäpiimäisten taide-elokuvien puolustamisessaan – valitsivat kielikortin. Toivoisinkin, että Netflix piruuttaan lisäisi ohjelmakirjastoonsa vaikka 30 000 tuntia nauhoitettuja unionin täysistuntoja, pitäisi täyttää lain kirjain, katsokoon, kuka haluaa.

 

Toiseksi. Netflix ja muut suoratoistopalvelut oikeasti tekevät koko ajan aika tarkkaa tutkimusta siitä, mitä kuluttajat haluavat katsoa ja lisäävät ohjelmistoon juuri sitä. Meillä ihmisillä on päässämme jännä kasvain, mieli, kerromme muille haluavamme katsoa monisyisiä taide-elokuvia tai nerokkaasti rakennettuja dokumentteja joissa kritisoidaan maailman epäoikeudenmukaisuutta, oikeasti katsomme ”aivottomia” toimintaelokuvia, tosi-tv:tä tai HBO:n sarjoja. Unionin suunnittelema rajoitus on siis aika turha, ohjelmakirjastoihin kyllä lisätään kaiken kielisiä ohjelmia, jos ihmiset niitä haluavat katsoa – ranskalaistenkin siis – kannattaisi ennemmin keskittyä tekemään parempia elokuvia. Toki Netflixin ohjelmatarjontaan vaikuttaa myös hinta, mutta kuvittelisin esim. Rintamäkeläisiä tai Metsoloita saavan suhteellisen edullisesti. 

 

Miksi tällainen ylisääntely on sitten ongelmallista? Vaatimuksella halutaan tukea paikallista tuotantoa. Jos palveluntarjoaja ei saa kiintiötä täyteen, se voi sitoutua rahoittamaan paikallista elokuvatuotantoa muuten. Esimerkiksi Saksassa tilaajien kuukausimaksun yhteydessä peritään lisämaksu, jonka tuotto annetaan maan elokuvasäätiölle.  Käytännössä siis, palvelun käyttäjä maksaa korkeampaa kuukausimaksua, jotta ranskalaiset saavat tehdä unionin lain ja hengen vastaista kielipolitiikkaansa. Lisäksi, jos Netflix pakotetaan lainsäädännöllä tarjoamaan kattavasti myös lokaaleja sarjoja ja elokuvia, ei tämä hajota markkinoita, vaan keskittää niitä. Tähän asti Netflixillä ei ole ollut halua tarjota kattavasti esim. suomalaisia elokuvia ja niinpä tämän tarpeen ovat täyttäneet esim. Elisa Viihde ja muut vastaavat palvelut. Netflixin pakottaminen myös tälle segmentille, tulee ajamaan osan näistä muista nurin ja muut joutuvat kilpailemaan Netflixin kanssa segmentillä, jolla se ei ole aiemmin toiminut. On aivan selvää, että halutessaan Netflix tulee kaappaamaan ison osan myös lokaaleja elokuvia ja sarjoja kuluttavista asiakkaista muilta toimijoilta.

 

Palataanpa hetkeksi ”vapaaseen liikkuvuuteen” digimaailmassa, tälle on keksitty hieno, kuvaava termi, digitaaliset sisämarkkinat. Miksi ne ovat tärkeitä? Ehkä Spotifya lukuunottamatta, kaikki suuret internetalustat ovat syntyneet Euroopan ulkopuolella: Netflix, Facebook, Google, Youtube, Alibaba, Uber, Ebay etc. Toki apinoimme jenkkejä muutenkin, lähes asiassa kuin asiassa. Mutta suurin syy siihen, ettei näitä läpimurtoja tule Euroopasta on digitaalisten sisämarkkinojen puute. Vastaavat yritykset eivät oikein olisi Euroopassa olleet mahdollisia, ne olisivat törmänneet ensimmäisenä tekijänoikeuslainsäädäntöön, toiseksi, markkinat Euroopassa ovat niin hajanaiset, ettei samanlaista kasvupotentiaali ole kuin esimerkiksi Kiinassa tai Usa:ssa. Ja vaikka emme metsästäisikään Eurooppaan tällaisia jättejä tuomaan verotuloja ja hyvinvointia, paremmat digitaaliset sisämarkkinat mahdollistaisivat paljon paremmin ihmisten elämää parantavien uusien innovaatioiden syntymisen ja kehittymisen. Sekä ennen kaikkea, hyvät ideat leviäisivät helpommin unionin maasta toiseen.

 

Toinen idiotismin kukkanen, jonka kimpussa unionissa on viime aikoina puuhasteltu, on ns. ”tekijänoikeusdirektiivi” (https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005824483.html). Btw. Uuden lainsäädännön ratifioinnin ja implimentoinnin jälkeen tämänkin linkin jakaminen on mahdollisesti rikos. :D

 

Se miten jäsenmaat soveltavat tätä käytännössä maissaan on vielä epäselvää. Kovin paljon en varmaankaan mene metsään, jos veikkaan: Suomessa paljon tiukemmin kuin Etelä-Euroopassa.  Mulle on ihan ok, ja suotavaakin, että esim. musiikin tuottajat saavat korvauksen työstään. Mutta, että, esim. uutislinkin jakaminen Hesarin sivuille olisi Facebookin estettävä. Haha. Näen tämän perinteisen paperimedian kuolinkouristuksisena, viimeisenä epätoivoisena yrityksenä sivaltaa ylivoimaista vastustajaa. Hesarin pitäisi ennemmin antaa linkin jakajalle – pienen pieni – siivu omista ”klikkauksiin, latauksiin ja katseluihin” perustuvista mainostuloistaan. Sen lisäksi, että näen vaarallisena ihan ilmaisun ja tiedonlevityksen vapaudenkin kannalta, tämä on myös vaarallinen perinteisille mediataloille. Googlella, Facebookilla, yms. alustoilla ei ole vielä ollut insentiiviä lähteä mukaan uutistuotantoon, tämän jälkeen ehkä on. Koittakaapa kamppailla niitä vastaan.

 

 

Euroopan Unioini. Pystyt parempaan!

 

Ps: Mietin pitkään, kuinka kytken tämän norjalaisten harjoittamaan doping irstailuun. Jokaisen isänmaallisen henkilön kannattaa tallentaa tämä pätkä kahdenkymmenen vuoden takaa  kotikoneelleen. https://www.youtube.com/watch?v=ji5SKlBIw28&t=9672s

Uuden lainsäädännön jälkeen se nimittäin tulee katomaan Youtubesta. Erityisesti kannattaa tallentaa noin 1:12:40 alkava kohta. Siitä saat esimerkiksi hienon soittoäänen kännykkään.

]]>
0 http://akihummasti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260924-euroopan-unioni-pystyt-parempaan#comments Digitaaliset sisämarkkinat Euroopan unioni Netflix Tekijänoikeusdirektiivi Thu, 13 Sep 2018 09:20:21 +0000 Aki Hummasti http://akihummasti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260924-euroopan-unioni-pystyt-parempaan
Euroopan unioni ja Internetin tulevaisuus http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus <p>Kun maantiellä ajetaan ylinopeutta, kenen on syy? Tietenkin tietä ylläpitävän Destian. Kun vaatekaupasta varastetaan lenkkarit, kenen on syy? Tietenkin kauppakeskuksen omistavan Cityconin. Kun teini lähettää suosikkibändinsä albumin WhatsAppissa kavereilleen, kenen on syy? Tietenkin WhatsAppia ylläpitävän Facebookin.&nbsp;</p><p>Nämä väittämät ovat varmasti jokaisen mielestä järjettömiä ja oikeustajun vastaisia, mutta vastaavat europarlaamentikkojen enemmistön mielipidettä, sillä <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/netin-rikkojaksi-kutsuttu-kohuttu-tekijanoikeusdirektiivi-meni-murskaaanilla-lapi-euroopan-parlamentissa-tata-se-tarkoittaa-201194970">Euroopan parlamentti hyväksyi eilen (12.9.2018)</a> tekijänoikeuksia uudistavan direktiivin, jossa kaikki merkittävät palveluntarjoajat joutuvat vastuuseen käyttäjien tekemistä tekijänoikeusrikoksista ja -rikkomuksista.</p><p>Vastuun siirrolla on monia vahingollisia seurauksia. Kun vastuu siirtyy palveluille, on palvelulla mitä suurimmat kannustimet ennalta estää kaikki kuviteltavissa olevat rikkomukset. Muutosta voisi verrata siihen että astuessasi kauppakeskuksen ovista sisään, siirtyy vastuu teoistasi kokonaan keskuksen omistajalle. Tämä väistämättä tarkoittaa että palvelun kannattaa ylireagoida ja estää ennalta myös epäselvät tapaukset. Direktiivin aikaisemmassa versiossa ennakkosensuuri olisi ollut pakollista, mutta parlamentin <a href="https://juliareda.eu/wp-content/uploads/2018/09/Copyright_Sept12_Voss.pdf">hyväksymässä versiossa</a> toteutustapa jätetään auki. On kuitenkin vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa ennakkosensuurille kuin varautuminen jatkuviin oikeudenkäynteihin tai eurooppalaisten käyttäjien poissulkeminen palveluista.&nbsp;</p><p>Direktiiviä puolustetaan vetoamalla siihen, että tekijänoikeuksien suojaama materiaali saisi muka täysin vapaasti levittää Internetissä tai että direktiivi tuo korvaukset luovan työn tekijöille. Jää kuitenkin täysin auki, miten palveluntarjoajien pakottaminen vastuuseen käyttäjien teoista muuttaisi luovan työn tekijöiden saamia korvauksia työstään. Mikään ei muutu sen periaatteen suhteen, että luovan työn tekijöillä on oikeus korvaukseen työstään kun sitä käytetään.&nbsp;</p><p>Parlamentin päätöksestä syntyy väistämättä kuva, että hyvää tarkoittavat poliitikot haluavat säädellä asioita, joita he eivät itse ymmärrä. Tai sitten vain tekijänoikeusjärjestöt ovat mahtavasti onnistuneet lobbauksessaan. Euroopan kansalaisten asemaa ei kuitenkaan paranna se, että yhdelle eturyhmälle annetaan poikkeuksellinen oikeus päästä kiinni alustoihin, jotka ovat tänä päivänä ensisijaisia kanavia kommunikoida ja ilmaista itseämme. Vapaus ilmaista itseään muiden sitä ennalta estämättä on vapaan yhteiskunnan perusperiaatteita. Siitä ei pidä tinkiä sen vuoksi, että se saattaisi mahdollistaa vähän nopeamman puuttumisen tekijäinoikeusrikkomuksiin.&nbsp;</p><p>Direktiivi siirtyy seuraavaksi kolmikantamenettelyyn käsiteltäväksi ja palaa vielä lopulliseen parlamentin äänestykseen ehkä ensi vuoden alussa. Silloin viimeistään varmistuu onko Euroopan unioni todella lähdössä sotajalalle koko ihmiskunnan yhdistävää tietoverkkoa vastaan. Sen rinnalla Euroopan unioni on lopulta vain alueellista näpertelyä.</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256922-miksi-euroopan-unioni-ajaa-ennakkosensuuria">Lue aikaisempi kirjoitukseni Euroopan unionin ajamasta tekijänoikeusuudistuksesta ja siihen sisältyvästä ennakkosensuurista.</a></p><p><strong>MUOKKAUS: </strong>Korjattiin väärä linkki kohdassa &quot;hyväksymässä versiossa&quot;</p> Kun maantiellä ajetaan ylinopeutta, kenen on syy? Tietenkin tietä ylläpitävän Destian. Kun vaatekaupasta varastetaan lenkkarit, kenen on syy? Tietenkin kauppakeskuksen omistavan Cityconin. Kun teini lähettää suosikkibändinsä albumin WhatsAppissa kavereilleen, kenen on syy? Tietenkin WhatsAppia ylläpitävän Facebookin. 

Nämä väittämät ovat varmasti jokaisen mielestä järjettömiä ja oikeustajun vastaisia, mutta vastaavat europarlaamentikkojen enemmistön mielipidettä, sillä Euroopan parlamentti hyväksyi eilen (12.9.2018) tekijänoikeuksia uudistavan direktiivin, jossa kaikki merkittävät palveluntarjoajat joutuvat vastuuseen käyttäjien tekemistä tekijänoikeusrikoksista ja -rikkomuksista.

Vastuun siirrolla on monia vahingollisia seurauksia. Kun vastuu siirtyy palveluille, on palvelulla mitä suurimmat kannustimet ennalta estää kaikki kuviteltavissa olevat rikkomukset. Muutosta voisi verrata siihen että astuessasi kauppakeskuksen ovista sisään, siirtyy vastuu teoistasi kokonaan keskuksen omistajalle. Tämä väistämättä tarkoittaa että palvelun kannattaa ylireagoida ja estää ennalta myös epäselvät tapaukset. Direktiivin aikaisemmassa versiossa ennakkosensuuri olisi ollut pakollista, mutta parlamentin hyväksymässä versiossa toteutustapa jätetään auki. On kuitenkin vaikea nähdä muuta vaihtoehtoa ennakkosensuurille kuin varautuminen jatkuviin oikeudenkäynteihin tai eurooppalaisten käyttäjien poissulkeminen palveluista. 

Direktiiviä puolustetaan vetoamalla siihen, että tekijänoikeuksien suojaama materiaali saisi muka täysin vapaasti levittää Internetissä tai että direktiivi tuo korvaukset luovan työn tekijöille. Jää kuitenkin täysin auki, miten palveluntarjoajien pakottaminen vastuuseen käyttäjien teoista muuttaisi luovan työn tekijöiden saamia korvauksia työstään. Mikään ei muutu sen periaatteen suhteen, että luovan työn tekijöillä on oikeus korvaukseen työstään kun sitä käytetään. 

Parlamentin päätöksestä syntyy väistämättä kuva, että hyvää tarkoittavat poliitikot haluavat säädellä asioita, joita he eivät itse ymmärrä. Tai sitten vain tekijänoikeusjärjestöt ovat mahtavasti onnistuneet lobbauksessaan. Euroopan kansalaisten asemaa ei kuitenkaan paranna se, että yhdelle eturyhmälle annetaan poikkeuksellinen oikeus päästä kiinni alustoihin, jotka ovat tänä päivänä ensisijaisia kanavia kommunikoida ja ilmaista itseämme. Vapaus ilmaista itseään muiden sitä ennalta estämättä on vapaan yhteiskunnan perusperiaatteita. Siitä ei pidä tinkiä sen vuoksi, että se saattaisi mahdollistaa vähän nopeamman puuttumisen tekijäinoikeusrikkomuksiin. 

Direktiivi siirtyy seuraavaksi kolmikantamenettelyyn käsiteltäväksi ja palaa vielä lopulliseen parlamentin äänestykseen ehkä ensi vuoden alussa. Silloin viimeistään varmistuu onko Euroopan unioni todella lähdössä sotajalalle koko ihmiskunnan yhdistävää tietoverkkoa vastaan. Sen rinnalla Euroopan unioni on lopulta vain alueellista näpertelyä.

 

Lue aikaisempi kirjoitukseni Euroopan unionin ajamasta tekijänoikeusuudistuksesta ja siihen sisältyvästä ennakkosensuurista.

MUOKKAUS: Korjattiin väärä linkki kohdassa "hyväksymässä versiossa"

]]>
11 http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus#comments Kotimaa Ennakkosensuuri Eturyhmäpolitiikka Euroopan unioni Internet Tekijänoikeusdirektiivi Thu, 13 Sep 2018 04:22:34 +0000 Jussi Mäkipelto http://jussimakipelto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260907-euroopan-unioni-ja-internetin-tulevaisuus
Junckerin viimeinen linjapuhe, Unkari ja artikla 7. http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260900-junckerin-viimeinen-linjapuhe-unkari-ja-artikla-7 <p><strong>STATE OF EU: KOHTI SYVENEVÄÄ INTEGRAATIOTA</strong></p><p>Euroopan komission puheenjohtaja <strong>Jean-Claude Juncker</strong> piti keskiviikkona 12.9.2018 uransa viimeisen <a href="https://ec.europa.eu/commission/priorities/state-union-speeches/state-union-2018_fi">State of EU -puheen</a>, jossa hän käsitteli Euroopan unionin tilaa ja tulevaisuutta. Tämä vuosittainen ja perinteeksi muodostunut komission puheenjohtajan kuuleminen Euroopan parlamentissa on hieno perinne, jonka painoarvo tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään. Temaattisesti puheenvuoro on samantyyppinen kuin Yhdysvaltain presidentin vuotuinen State of the Union -puhe maan kongressille - perinteen aloitti presidentti&nbsp;<strong>Woodrow Wilson</strong> vuonna 1936.</p><p>Junckerin puhe herätti monenlaisia tunteita.</p><p>Ensinnäkin kyse oli aidon eurooppalaisen visionäärin ja merkittävää vastuuta läpi hyvin vaikeiden vuosien kantaneen poliittisen johtajan viimeisestä linjapuheesta. Puhujana yleensä vahvan Junckerin esityksestä paistoi läpi tunteiden moninainen kirjo ja suoranainen väsymys - mies näytti kaikkensa antaneelta. Neljä vuotta komission puheenjohtajana ja kahdeksan vuotta Euroopan neuvoston puheenjohtajana toiminut Juncker on kantanut vastuuta koko Euroopan unionin tulevaisuudesta pidempään kuin moni poliitikko on tehnyt uraa Euroopassa. Ristiriitaisen maineensa varmasti osin ansainnut Juncker kuvaili puheessaan Eurooppaa elämänsä suureksi rakkaudeksi enkä minä epäile miehen sanaa.&nbsp;</p><p>Toisekseen puhe sisälsi muutamia mielenkiintoisia nostoja ja avauksia - ei tosin yhtä paljon kuin viimevuotinen linjapuhe, jossa Juncker esitteli askelmerkit kohti Euroopan liittovaltiota. Keskeisin avaus ei kuitenkaan ollut meidän iltapäivälehtiemme kärkiotsikoissa komeillut kellojen siirtelystä luopuminen vaan<strong> Euroopan unionin ja Afrikan välisen vapaakauppa-alueen</strong> valmistelun aloittaminen. Tällä avauksella voi olla monenlaisia seurauksia, joista pienin ei ole Kiinan jatkuvasti kasvavan vaikutusvallan patoaminen Afrikassa. Lisäksi Juncker on oikeassa todetessaan, että Afrikka ei kaipaa hyväntekeväisyyttä vaan kumppanuutta. Monet tahot ovat syystäkin huolissaan Afrikan tilanteesta ja inhimillistä tragediaa aiheuttavasta pakolaiskriisistä, mutta sitä ei ratkaista vain laittamalla rautaa rajalle ja lopettamalla vapaa liikkuvuus - Junckerin avaus on toteutuessaan merkittävästi tehokkaampi keino.</p><p>EU-kriittinen populismi sivuttiin isolta osin puheessa. Se ei sinänsä yllätä, sillä aihetta on kaluttu kyllästymiseen asti. Unkaria ja Puolaa ei nimetty, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että komissio ei halunnut sotkeutua tulevaan äänestykseen artikla 7. käytöstä. Toisaalta Eurooppalaisia arvoja Juncker puolusti voimakkaasti.</p><p>Mitä puheesta jäi käteen?</p><p>Ristiriitaiset tunnelmat. Itse olisin toivonut merkittävästi voimakkaampaa linjaa ja askelmerkkejä <strong>EU:n integraation syventämiseksi</strong>. Nyt puhe ei ollut tulevaisuuteen katsova vaikkei myöskään näyttäytynyt jäähyväispuheena - se oli jotain siltä väliltä, mutta melko varovainen. Juncker on jo luopunut pelistä jatkokautta ajatellen, joten olisin kuvitellut hänen uskaltavan revitellä vähän enemmän viimeisessä linjapuheessaan.&nbsp;</p><p>Toisaalta Juncker nosti esille odotetusti kaikki merkittävät päivänpoliittiset kysymykset ja kannusti jatkamaan keskustelua Euroopan tulevaisuudesta - pidän myös positiivisena yksityiskohtana Junckerin esitystä tehdä eurosta maailmankaupan valuutta.&nbsp;</p><p><strong>UNKARI, ARTIKLA 7. JA EUROOPAN UNIONIN ARVOT&nbsp;</strong></p><p>Euroopan parlamentti äänesti tänään artikla 7. käyttöönotosta Unkaria vastaan. Kyseinen artikla on mahdollisuus ottaa käyttöön, jos EU-jäsenmaan arvioidaan rikkovan tai uhkaavan rikkoa Euroopan unionin perusarvoja. Näitä ovat&nbsp;ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate. Artiklan käyttöönotto vaatii 2/3 parlamentin äänistä ja tänään sen käyttöönotto hyväksyttiin äänin 448 puolesta ja 197 vastaan.</p><p>Suomalaisista mepeistä Eurooppalaisten arvojen puolesta äänestivät<strong> Miapetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari, Petri Sarvamaa, Henna Virkkunen, Sirpa Pietikäinen, Heidi Hautala, Anneli Jäätteenmäki, Elsi Katainen, Mirja Vehkaperä, Nils Torvalds ja Merja Kyllönen.</strong>&nbsp;Voitte itse laskea, ketkä kaksi tekivät muita päätöksiä.</p><p>Kaikken tukalin tilanne saattoi olla EPP:n mepeillä, koska Unkarin pahamaineinen pääministeri <strong>Viktor Orbánin</strong> puolue kuuluu kyseiseen blokkiin. Suomalaiset EPP-mepit olivat tosin jo aiemmin ilmoittaneet kannattavansa artikla 7. käyttöönottoa.</p><p>Unkari on nykyisen itsevaltaisen ja nationalistisen johtajansa johdolla ajautunut tilanteeseen, jossa Euroopan unionin on puolustettava unkarilaisia hallitustaan vastaan. Tämä on valitettavaa, mutta myös esimerkki Euroopan unionin sietokyvystä - ihan kaikki ei mene läpi ja rajat tulevat vastaan. Tämä on positiivinen uutinen meille kaikille, joita hirvittää nykyinen minidiktaattorien esiinmarssi ja itsekkäiden nationalististen populistipuolueiden politiikka.</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Kokonaisuutena voidaan kai todeta, että päivä oli hyvä Eurooppaan ja Euroopan unioniin uskoville, vaikka heti Unkari-äänestyksen jälkeen europarlamentaarikot mokailivat urakalla ja äänestivät kohutun tekijänoikeusdirektiivin puolesta. Sinänsä hyvää tarkoittava direktiivi tulee todennäköisesti johtamaan täysin päinvastaiseen lopputulokseen, <a href="https://blogit.iltalehti.fi/aura-salla/2018/08/26/ala-tule-paha-kakku/">mutta tästä voitte lukea enemmän vaikka Euroopan komissiossa neuvonantajana toimivan Aura Sallan ansiokkaasta kirjoituksesta.</a></p><p>PS. Oma kantani kellojensiirtelystä luopumiseen on tietysti pysyvään kesäaikaan siirtyminen.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> STATE OF EU: KOHTI SYVENEVÄÄ INTEGRAATIOTA

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker piti keskiviikkona 12.9.2018 uransa viimeisen State of EU -puheen, jossa hän käsitteli Euroopan unionin tilaa ja tulevaisuutta. Tämä vuosittainen ja perinteeksi muodostunut komission puheenjohtajan kuuleminen Euroopan parlamentissa on hieno perinne, jonka painoarvo tulee varmasti tulevaisuudessa lisääntymään. Temaattisesti puheenvuoro on samantyyppinen kuin Yhdysvaltain presidentin vuotuinen State of the Union -puhe maan kongressille - perinteen aloitti presidentti Woodrow Wilson vuonna 1936.

Junckerin puhe herätti monenlaisia tunteita.

Ensinnäkin kyse oli aidon eurooppalaisen visionäärin ja merkittävää vastuuta läpi hyvin vaikeiden vuosien kantaneen poliittisen johtajan viimeisestä linjapuheesta. Puhujana yleensä vahvan Junckerin esityksestä paistoi läpi tunteiden moninainen kirjo ja suoranainen väsymys - mies näytti kaikkensa antaneelta. Neljä vuotta komission puheenjohtajana ja kahdeksan vuotta Euroopan neuvoston puheenjohtajana toiminut Juncker on kantanut vastuuta koko Euroopan unionin tulevaisuudesta pidempään kuin moni poliitikko on tehnyt uraa Euroopassa. Ristiriitaisen maineensa varmasti osin ansainnut Juncker kuvaili puheessaan Eurooppaa elämänsä suureksi rakkaudeksi enkä minä epäile miehen sanaa. 

Toisekseen puhe sisälsi muutamia mielenkiintoisia nostoja ja avauksia - ei tosin yhtä paljon kuin viimevuotinen linjapuhe, jossa Juncker esitteli askelmerkit kohti Euroopan liittovaltiota. Keskeisin avaus ei kuitenkaan ollut meidän iltapäivälehtiemme kärkiotsikoissa komeillut kellojen siirtelystä luopuminen vaan Euroopan unionin ja Afrikan välisen vapaakauppa-alueen valmistelun aloittaminen. Tällä avauksella voi olla monenlaisia seurauksia, joista pienin ei ole Kiinan jatkuvasti kasvavan vaikutusvallan patoaminen Afrikassa. Lisäksi Juncker on oikeassa todetessaan, että Afrikka ei kaipaa hyväntekeväisyyttä vaan kumppanuutta. Monet tahot ovat syystäkin huolissaan Afrikan tilanteesta ja inhimillistä tragediaa aiheuttavasta pakolaiskriisistä, mutta sitä ei ratkaista vain laittamalla rautaa rajalle ja lopettamalla vapaa liikkuvuus - Junckerin avaus on toteutuessaan merkittävästi tehokkaampi keino.

EU-kriittinen populismi sivuttiin isolta osin puheessa. Se ei sinänsä yllätä, sillä aihetta on kaluttu kyllästymiseen asti. Unkaria ja Puolaa ei nimetty, mutta tämä johtui todennäköisesti siitä, että komissio ei halunnut sotkeutua tulevaan äänestykseen artikla 7. käytöstä. Toisaalta Eurooppalaisia arvoja Juncker puolusti voimakkaasti.

Mitä puheesta jäi käteen?

Ristiriitaiset tunnelmat. Itse olisin toivonut merkittävästi voimakkaampaa linjaa ja askelmerkkejä EU:n integraation syventämiseksi. Nyt puhe ei ollut tulevaisuuteen katsova vaikkei myöskään näyttäytynyt jäähyväispuheena - se oli jotain siltä väliltä, mutta melko varovainen. Juncker on jo luopunut pelistä jatkokautta ajatellen, joten olisin kuvitellut hänen uskaltavan revitellä vähän enemmän viimeisessä linjapuheessaan. 

Toisaalta Juncker nosti esille odotetusti kaikki merkittävät päivänpoliittiset kysymykset ja kannusti jatkamaan keskustelua Euroopan tulevaisuudesta - pidän myös positiivisena yksityiskohtana Junckerin esitystä tehdä eurosta maailmankaupan valuutta. 

UNKARI, ARTIKLA 7. JA EUROOPAN UNIONIN ARVOT 

Euroopan parlamentti äänesti tänään artikla 7. käyttöönotosta Unkaria vastaan. Kyseinen artikla on mahdollisuus ottaa käyttöön, jos EU-jäsenmaan arvioidaan rikkovan tai uhkaavan rikkoa Euroopan unionin perusarvoja. Näitä ovat ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, vapaus, kansanvalta, tasa-arvo ja oikeusvaltioperiaate. Artiklan käyttöönotto vaatii 2/3 parlamentin äänistä ja tänään sen käyttöönotto hyväksyttiin äänin 448 puolesta ja 197 vastaan.

Suomalaisista mepeistä Eurooppalaisten arvojen puolesta äänestivät Miapetra Kumpula-Natri, Liisa Jaakonsaari, Petri Sarvamaa, Henna Virkkunen, Sirpa Pietikäinen, Heidi Hautala, Anneli Jäätteenmäki, Elsi Katainen, Mirja Vehkaperä, Nils Torvalds ja Merja Kyllönen. Voitte itse laskea, ketkä kaksi tekivät muita päätöksiä.

Kaikken tukalin tilanne saattoi olla EPP:n mepeillä, koska Unkarin pahamaineinen pääministeri Viktor Orbánin puolue kuuluu kyseiseen blokkiin. Suomalaiset EPP-mepit olivat tosin jo aiemmin ilmoittaneet kannattavansa artikla 7. käyttöönottoa.

Unkari on nykyisen itsevaltaisen ja nationalistisen johtajansa johdolla ajautunut tilanteeseen, jossa Euroopan unionin on puolustettava unkarilaisia hallitustaan vastaan. Tämä on valitettavaa, mutta myös esimerkki Euroopan unionin sietokyvystä - ihan kaikki ei mene läpi ja rajat tulevat vastaan. Tämä on positiivinen uutinen meille kaikille, joita hirvittää nykyinen minidiktaattorien esiinmarssi ja itsekkäiden nationalististen populistipuolueiden politiikka.

Lopuksi

Kokonaisuutena voidaan kai todeta, että päivä oli hyvä Eurooppaan ja Euroopan unioniin uskoville, vaikka heti Unkari-äänestyksen jälkeen europarlamentaarikot mokailivat urakalla ja äänestivät kohutun tekijänoikeusdirektiivin puolesta. Sinänsä hyvää tarkoittava direktiivi tulee todennäköisesti johtamaan täysin päinvastaiseen lopputulokseen, mutta tästä voitte lukea enemmän vaikka Euroopan komissiossa neuvonantajana toimivan Aura Sallan ansiokkaasta kirjoituksesta.

PS. Oma kantani kellojensiirtelystä luopumiseen on tietysti pysyvään kesäaikaan siirtyminen.

]]>
4 http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260900-junckerin-viimeinen-linjapuhe-unkari-ja-artikla-7#comments Euroopan komissio Euroopan parlamentti Euroopan unioni Jean-Claude Juncker Unkari Wed, 12 Sep 2018 18:47:50 +0000 Aku Aarva http://akuaarva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/260900-junckerin-viimeinen-linjapuhe-unkari-ja-artikla-7